tiistai 13. toukokuuta 2014

Koirakuulumisia ja PEVISA-tutkimukset

Pitkän aikaa on koirarintamalla ollut hiljaista. Mitään ihmeitä ei olla tehty eikä oikein keretty harrastaa, ollaan siis vaan omatoimisesti treenailtu tottelevaisuutta ja paineltu metiköissä. Nyt kuitenkin on käyty ne "pakolliset" (siis suositeltavat) PEVISA-tutkimukset hoidattamassa viime viikolla.

Tiistaina oli silmätutkimus Tampereen Animagilla. Tällaiseen tuntui mahdottomalta saada aikaa, tiedotus oli vähän olematonta eläinlääkäriasemilla, ja jos tiedotusta oli, niin se oli sellaista "neljän päivän päästä silmätutkimuspäivä" -tyyppistä mihin ei ollut mitään mahdollisuuksia reagoida. Tuurilla siis satuin soittamaan Animagille ja kysäsemään koska olisi silmätutkimuspäivä, ja aika saatiinkin. Samoihin aikoihin taisin lonkka- ja kyynärkuviin varailla ajan tänne Hervannan Eläinlääkäreille. Silmätutkimukseen jouduttiin odottelemaan yli puoli tuntia paikallesaapumisen jälkeen. Yllättävän rauhallisesti tosin Ruusa otti kuitenkin ja seuraili muita koiria korvat höröllään. Välillä myös rauhoittui heittämällä pitkälleen hetkeksi. Silmätutkimus tehtiin kahdesti, sillä paikalla oli harjoitteleva silmälääkäri. Vähän meinasi Ruusalle yhdessä vaiheessa riittää ja meinas peruuttaa pöydältä alas, mutta rauhoittui nopeasti kuitenkin uudestaan. Pieni löydös silmissä oli, mutta siitä ei tullut edes merkintää, ei siis mitään vaikutusta tulevaisuuteen eikä kyseessä ollut mikään perinnöllinen vaiva.

Torstaina olikin sitten Ruusalle hieman rasittavampi päivä. Aamusta lenkkeiltiin Hervannan Eläinlääkäreille, jossa oli edessä lonkka- ja kyynärkuvat. Ruusa jostain syystä rakastaa tätä paikkaa yli kaiken, eikä meinaa malttaa odottaa että kiva lääkäri häntä tulisi moikkaamaan. Näin tälläkin kertaa, ja ai sitä onnen määrää kun eläinlääkäri päästi tutkimushuoneeseen, tuikkasi rauhottavan kankkuun ja vielä silittelikin kaupan päälle! Vaan kun eläinlääkäri lähti pois huoneesta ja jäätiin odottamaan aineen vaikutusta, tulikin suru puseroon, ja Ruusa yritti päästä kovasti perään. Siinä sitten odoteltiin ja lopulta käveltiin vielä omin jaloin röntgenhuoneeseen, jossa sitten alkoi heikottamaan niin paljon että oli parempi vähän koittaa torkkua. Koitti Ruusa vielä perääni lähteä kun lähdin itse pienelle kävelylle, muttei saanut edes päätään nostettua kunnolla. Reilu puolen tunnin päästä paikalla odotti nukkuva koira ja valmiit röntgenkuvat. Olivat joutuneet vielä vähän suoneen tökkäsemään rauhottavaa, sillä Ruusa oli hätkähtänyt röntgenkoneen ääniä. Vartin verran heräiltiin ja sana "ruoka" sitten ponkautti neidin horroksesta ja sai omille jaloilleen nousemaan.

Kuvista eläinlääkäri sanoi, että lonkat ovat tiiviit, mutta reisiluun pää ei ole aivan normaalin muotoinen. Veikkasi itse B:tä tulokseksi. Kyynäristä toinen oli ihan selvästi "täydellinen", toinen oli siinä rajamain tuleeko siitä jotain sanomista. Lopulliset tulokset olivatkin lonkat C/C, kyynärät 0/0. Eli lonkista ilmeisesti reisiluun pää oli se isoin ongelma. Kyynäräthän oli sitten aivan täydelliset kuitenkin. Alla vielä kännykkäkuvat lääkärin koneen näytöltä. Ruusan lihaksia eläinlääkäri kehui, ihan mukava kuulla että ovat hyvät!
Lonkat, L-merkki kertoo vasemman puolen
Vasen kyynär
Oikea kyynär
Kaiken kaikkiaan siis ihan hyvät tulokset. Olen alustavasti Ruusaa luvannut vuokrata, jos tulokset ovat sellaiset että koiraa voi käyttää jalostukseen. Nämähän on kultsuilla ihan sallitun rajoissa, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää. Luonnetestiinhän täytyisi vielä osallistua jossain vaiheessa, mutta se nyt on sellainen mitä noin lussukalla koiralla vaan tuskin voi "feilata". Ruusa kun ei oo aggressiivisuuden merkkejä ikinä näyttänyt, ei hauku mitään ja on muutenkin varsin iloinen ja ihmisrakas pakkaus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti