sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikonlopun viettoa ja koiran reenijuttuja

Huh! On ollut jotenkin rento viikonloppu, paria pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. Perjantaina menin työpäivän jälkeen Tampereen teatteriin katsomaan ja kuuntelemaan Les Misérablesin. Tätä olinkin jo jokusen kuukauden odottanut ja vihdoin koitti se aika kun pääsi. Paikat nyt ei ollut mitenkään huiput, mutta se unohtui jossain vaiheessa kun uppoutui musikaalin lumoihin. Ei voi oikein muuten sanoa kuin että vau. Liekö sitten musikaalin tuottama tunnekuohu vaiko väliajalla juotu pieni kahvikupillinen syypää siihen, että valvoin seuraavan yön. Pitkästä aikaa oli aivan toivoton olo kun yritti nukkua. Jokainen pienikin ääni alkoi käydä hermoille ja kanit saivatkin kuulla muutaman kirosanan siinä yön mittaan. Reilu pari tuntia sängyssä maanneena hermostuin ja nappasin peiton ja tyynyn ja menin sohvalle nukkumaan. Pyöriskely jatkui sohvallakin ja katosoin viimeisen kerran kelloa kun se läheni aamuviittä. Sitten se uni lopulta tuli mutta montaa tuntia se ilo ei kestänyt.

Liekö sitten roimasta univajeesta johtuvaa, mutta seuraavana yönä iskikin mielenhäiriö, ja aloin siivoamaan keittiötä aivan perusteellisesti. Kävin kaapit läpi ja järjestelin ne uudestaan. Kaiken turhan pistin myyntiin. Tänään aamulla homma jatkui muiden kaappien läpikäymisellä. Ja nyt kun on tähän asti päästy, onkin seuraavana sitten varaston vuoro. Täytyykin vähän nyt ihmetellä. Miten joillain ihmisillä on niin vähän tavaraa? Tuntuu ettei ole edes niin paljoa säilytyskalusteita ja silti koti on kuin sisustuslehdestä. Olen ehkä hieman katkera..

Ruusan viikko on ollut varmasti parempi kuin hetkeen. Iltavuorojen ansiosta olen aamuisin käynyt pitkiä lenkkejä Ruusan kanssa ja niiden jälkeen se onkin ollut melkoisen väsy. Tuhoja on tullut silti vielä, kuten viimeisimpänä kauhistuksena reikä seinässä. No, ei auta itku markkinoilla. Nyt vaneri peittää reikäkohtaa eikä näin ollen reikä ainakaan suuremmaksi toivottavasti pääse. Toko meni meillä ensimmäistä kertaa melko huonosti. Oikeastaan niin huonosti että teki mieli sitoa koira aitaan kiinni ja lähteä itse kävelemään kentältä. Ruusan korvat oli jäänyt kotiin ja mukana olleet namit eivät riittäneet pitämään mielenkiintoa yllä. Ainoa mikä onnistui toistumiseen, oli pitkänmatkan luoksetulot vaikka ympärillä oli muita koiria. Nyt ollaankin harjoiteltu itseksemme tehostetusti asioita joita siellä käytiin. Klikkeri on meillä namien lisäksi näköjään iso motivaattori. Sitä ei olla nyt aikoihin käytetty, mutta tuossa pari päivää sitten otin sen ihan huvikseni ulos mukaan ja Ruusan leikkiessä naapurin staffipennun kanssa tuli testattua sen teho. Kutsu, ja jos pienikin reaktio niin klik. Samantien Ruusa sitten juoksikin luokse. Meinasipa siinä leuka tipahtaa maahan hämmästyksestä. Kuurohan se normaalisti tuollaisessa tilanteessa on. Sen jälkeen kun on käyty reenailemassa on klikkeri ollut ehdottomasti helpottava tekijä. Tehostanut oppimista.

Pakkanen teki syksyisestä maisemasta entistä nätimmän

Kauan ne pakkaset ei kestänytkään sitten. Siitä seurasi tämä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti