sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Terveydestään huolehtimisen tärkeys

Mun on pakko ottaa esiin vähän vakavampi asia koska tämä on sellainen mitä olen miettinyt jo pitkään ja nyt tuntuu siltä että pakko puhua suuni puhtaaksi julki. Olen pitkään ollut kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista: ravitsevasta ruoasta ja liikunnasta. Olen myös seuraillut enempi ja vähempi erilaisia "superruokatrendejä", vitamiinien tärkeyttä ja kaikennäköisiä ruokavaliotrendejä. Onhan tuota tullut itsekin karppausta aikanaan kokeiltua, mutta pidemmän päälle se ei sopinut mulle. Ruokahalu katosi. Nyt sitten olenkin ollut gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla melkein kuukauden. Olo on ollut mahtava, tasan yhtenä päivänä oli vatsani hieman kipeä mutta voi olla että olin onnistunut epähuomiossa syömään jotain huonoa. Tai sitten se oli vaan jokin muu ruoansulatushäiriö. Tämä kuitenkin on jo huippusaavutus, sillä ennen tätä muutosta vatsavaivoja on ollut viikoittain ja useampana päivänä viikossa, vaikka ihan perusterveellisesti olisikin syönyt.

Mutta takaisin asiaan. Mikä tekee ihmisistä laiskoja oman terveytensä suhteen? Minkä takia syödään epäterveellistä ruokaa paljon ja liikutaan olemattoman vähän? Moni ei ehkä ajattele näitä seuraamuksia omaa nenäänsä ja tätä hetkeä pidemmälle. Itse en haluaisi ainakaan sitten mahdollisesti tuleville lapsilleni antaa epäterveellisiä elämäntapoja normaalina tapana elää. Ja vaikka nyt olisikin suht terve näillä huonoilla elintavoilla, ei se tarkoita sitä että kymmenen vuoden päästä voisi hyvin. On tärkeä myös ajatella tulevaa toisinaan. Se mitä ja miten jaksaa kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä, on siitä kiinni miten siihen asti eletään. Näin yksinkertaisesti ajateltuna ainakin.

Terveempi elämä voi lähteä ihan pienistä jutuista. Korvataan niitä kaupan eineksiä kotitekoisella ruoalla johon sisällytetään kasviksia ja käydään vaikka ihan pienellä vartin tai puolen tunnin reippaalla kävelyllä vähintään muutaman kerran viikossa. Ajan voi ottaa pois sieltä pelaamisesta tai tv:n katsomisesta. Ja mikä tärkeintä: alkuun ei kannata vaatia itseltään enempää kuin on realistista. Se vartin reipas (syke nousee) kävely vaikka kolmena päivänä viikossa on jo sekin hyvä alku.

Tiivistettynä siis: kannattaa miettiä tätä hetkeä pidemmälle ja sitä, kuinka omat elintavat vaikuttavat muihin ympärillä oleviin ihmisiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti