perjantai 6. syyskuuta 2013

Pipokriisiä, neulomuksia ja Ruusaa

Syksy tulee kovaa vauhtia ja viimetalvinen pipo on reikänen, kiitos rakkaan Ruususeni. Lankaa tuosta piposta piisaa kylläkin kun purkaa, mutta en enää samanlaista jaksaisi millään tehdä. Ootteko törmännyt johonkin hauskaan piponeulemalliin. Hakusessa olisi hieman löysä, erikoisempi kuvioneule ja sellainen joka sopii paksuhkolle langalle. Ravelryä en vielä ole tässä kerinnyt tutkimaan, mutta jos valikoima ei ole kasvanut viimetalvesta (varmasti kyllä on jossain määrin) niin en vielä ehkä jaksakaan tutkailla. Viimetalven piponihan oli tässä postauksessa. Piposta ei sitten loppuviimein kovin löysä tullutkaan, mutta todella mukava se ainakin oli.

Mä nyt päätin olla jopa ahkera ja kuvailla tuota huivia jota alotin joskus kauan sitten tekemään. Se tosiaan on pikkuhiljaa edistynyt aina töissä, pari kertaa myös sarjoja katsellessa. Oon tuota alkuperäistä mallia muokkaillut ja ajattelin tehdä huivista talvea varten hieman leveämmän hartiahuivin. Menisi hyvin esimerkiksi mustan pitkähihaisen trikoopaidan kanssa yksiin. nyt näyttää kutakuinkin tältä:


Pituutta toki on sitten taas enempi, en vaan jaksanut kokonaisuutta vielä kuvata. Olen miettinyt onko tää vähän liian "siisti" mun käyttöön mutta katsoo nyt mitä on valmiista mieltä. Seuraava projekti onkin jo suunnitteilla, jotta minkä jonosta ottaisi työn alle. Villasukkia olisi tarkoitus taas tekaista. Kovasti harmittaa kun Ruusa pääsi muokkailemaan mun Rick -sukkien tekelettä. Olisi niin mahtavat sukat tullut ja väri olisi ollut ihana. Mutta minkäs teet. Varmaan olisi vielä suht pelastettavissa, jos jaksaisi tuon lankasotkun selvittää. Yritin kiukuspäissäni katsoa silloin heti kun tuhot huomasin mutta päätyi koko mytty kirosanojen saattelemana laatikon pohjalle. Harmittaa kun lanka olisi pirun laadukas sukkalanka mutta en tiedä kestääkö mun hermo vielä hetkeen kaivaa tuota myttyä esiin. Täytynee tässä välissä purkaa hermoa johonkin toisenlaiseen sukkapariin.

Mulla pääsi nyt syysflunssa yllättämään. Eiköhän mulla oliskin ollut juuri viikonloppu töitä, vaan ei auta kun koittaa levätä. Tänään vein Ruusan koirapuistoon kun en sen kanssa pidemmälle jaksanut lähteä. Se lurjus on alkanut vaan syödä sitä maata siellä (maa koostuu hakkeesta ja erikokoisista kepeistä). Vaikka olisi kuinka jännää seuraa niin ei, keppi suuhun. Eikä tuo osaa muille koirillekaan sanoa pahasti jos esim uros hyppää selkään nylkytyspuuhiin. Ei se mitään, kunhan on keppi suussa niin ihan sama mitä tapahtuu!

Tulipa "opetettua" ehkä maailman turhin temppu Ruusalle. Tämä itseasiassa oli sellainen mitä ihan vahingossa tapahtui. Ruusalla oli joku aamuinen viilipurkki lattialla jonka jämät olin antanut nuolla. Sitten annoin päivemmällä välipalarahkan kipposen putsattavaksi. Molemmat siinä lattialla lojuivat ja Ruusalle jotain juttelin. Se innostui ja keräsi purkit nippuun ja toi mulle. Voi hyvänen aika. Sitten piti vielä jokusen kerran kokeilla tekisikö se uudestaan niin. No tekihän se! Oli sitten pakko tästä turhuudesta ihan videokin ottaa. Tosi kätevä taito jos vaikka unohdan tyhjiä purkkeja lattialle sikin sokin.. Voisi ehkä opettaa seuraavaksi jotain OIKEASTI hyödyllistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti