keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Uusia ruoka-aineksia kokeiluun

Olen nyt pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että jätän sekä maidon että gluteenin pois ruokavaliosta. Jatkuvat iho-ongelmat, vatsavaivat, väsymys, jnejne pisti nyt päätöksen voimaan. Oikeastaan mulla on kokeilussa jo kuudes päivä ilman kumpaakin. Hieman pariin otteeseen huomaamatta kuitenkin "lipsahtanut". Työpaikan kahviautomaatin "creamer kasvisrasvasekoite" sisälsikin maitoa. Sen jälkeen otin tetran soijamaitoa mukaan, vaikka soijatuotteita pidänkin melko huonona vaihtoehtona.

Siivosin kuivaruokakaapin tuossa viikonlopulla. Yllättävän paljon siellä oli sellaisia aineksia joita ei edes muista ostaneensa. Suurin osa niistä yllättäen vieläpä päiväysvanhoja. Roskiinhan meni muutaman kilon edestä jauhoja, pastaa ja riisipurkkien jämiä. Tilaa tulikin hyvin ja täytin sitä sitten vähän muunlaisilla tuotteilla. 

Kokeiluun: täysruokosokeri (Sucanat), kuoritut hampunsiemenet, raakatahini sekä agavesiirappi
Vasen quinoa, keskellä quinoahiutaleet ja oikealla tumma riisijauho.

Osa näistä on jo "tuttuja", sillä käytinhän agavesiirappia sekä Sucanatia aiemmissa leivonnaisissani. Hampunsiemenistä olen kuullut vaikka mitä, joten pitihän niitäkin nyt kuorittuna sitten ostaa. Niistä voi mm. valmistaa maitoa (kuten mantelimaito, muttei tarvitse liottaa eikä siivilöidä), niitä voi pistää salaatteihin ja kaipa niitä leipomisessakin voi käyttää. Myös levitettä niistä saa aikaan. Tahini oli tällanen "hei vois kokeilla" vaikken edes tiennyt mihin sitä oikeastaan tunkisi! Lueskelin ja sitä voi käyttää ihan maapähkinävoin tapaan. Quinoa hiutaleina lähtee kokeiluun osaksi kaurapuuroa. Riisijauhoa ostin koska muistin että joku resepti jonka bongasin aiemmin sitä vaati, vaan enpä nyt muista mikä. Quinoa sitten taas menee ruokaan ja katsotaan keksisikö muutakin käyttöä.

Toistaiseksi ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia keksiä syömisiä. Tein jopa listan asioista mitä voi syödä aamupalaksi, välipalaksi ja mistä lämpöisen ruoan voi koostaa. Lista on muutaman minuutin kirjoittelun tulos joten melko  lyhyt loppuviimein, mutta on kuitenkin ns. pohja. Mulla kun syöminen on muutenkin yleensä sitä että en syö tarpeeksi ja sitten sorrun turhiin herkkuihin kun kroppa huutaa apua energiantarpeessaan.
Nyt mulla itseasiassa ei ole edes tehnyt mieli mitään herkutteluja kun on taas syönyt ravitsevasti ja monipuolisesti. Huomasin jopa että välipalasta voi valita kummastakin  kohdasta vaikka kaksi, varsinkin jos välipala ajaa lounaan virkaa kuten yleensä työpäivinä tekee.



Voi ehkä olla osittain korvienkin välissä tämä tuokavalion muutoksen vaikutus, mutta nyt jo olen huomannut etten tarvitse läheskään niin paljoa kahvia päivän aikana pysyäkseni hereillä. Toisin sanoen olen ehkä aavistuksen verran virkeämpi. Nyt ei myöskään tunnu siltä että tekisi mieli raapia iho pois kovin pahasti. Minkäänlaista ihottumaahan mulla siis ei ole ollut. Ihan vaan ihon kirvelyä ja kutinaa. Ilmeisesti myös jotain kuonaa puskee ulos kun naamaan noussut muutama paukama, mutta se nyt kuitenkin on normaali puhdistumisprosessi. Vatsa on voinut erinomaisen hyvin, ei minkäänlaisia ruoansulatusongelmia tai huonovointisuutta ole ollut. Skeptisesti ajateltuna tää voi olla myös vaan hyvä tuuri, mutta aika näyttää.

Lopuksi pientä luettavaa jos jotakuta kiinnostaa perusteltu teksti maidon haitoista ihmiselle. Mitään propagandaa en harrasta, mutta tahdon myös tällä perustella että miksi gluteenittoman ohella myös maidoton. Melko harva taitaa näinkin maitomyönteisessä maassa näitä tietää.

Lääkäri Olli Sovijärven kirjoitus aiheesta


perjantai 20. syyskuuta 2013

Pähkinä-inkivääri flapjack

Mikä ihmeen flapjack? En oikein löytänyt järkevää suomennosta tälle patukalle, mutta töissä se on suomennettu nimelle "kauraeväs". Oikeastaan idea näiden tekemiseen tuli sekä töistä että kiinnostuksesta mitä kaikennäköistä sitä voikaan tehdä erilaisista raaka-aineista suunnattuna tietynlaisiin ruokavalioihin. Valmistamani versio on vegaaninen, maidoton ja gluteeniton.

Pähkinä-inkivääri Flapjackit

100g kaurahiutaleita
40g pähkinöitä
10g inkivääriä
30g Agavesiirappia
50g täysruokosokeria
60g rasvaa (kookosöljyä, voita, tms)
mausteita oman maun mukaan, esim kanelia jne

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kiehauta rasva, siirappi ja sokeri keskenään kattilassa ja anna hieman jäähtyä. Sekoita kaikki ainekset keskenään hyvin lusikalla. Taputtele pienehköön vuokaan tiiviisti. Anna kypsyä uunissa n. 15-25min että pinnan väri alkaa muuttua hieman kultaisemmaksi. Taputtele vielä uunistaoton jälkeen tarvittaessa kasaan ja leikkaa varovasti paloiksi. Anna jäähtyä täysin vuoassaan.

Laitoin liikaa rasvaa joten nää vähän "vuotaa", mutta korjasin ohjeeseen oikeamman määrän!


Itsehän töpöttelin nämä silikoniseen muffinsivuokaan, jossa on kuusi koloa. Ensimmäinen yritykseni (ihan eri raaka-aineksilla tosin) kun päätyi ikävään murenemiskatastrofiin. Nyt käytin itse seuraavanlaisia raaka-aineksia: Kaurahiutaleina Gluteenittomia Provenan jumbohiutaleita, rasvana auringonkukkaöljyä. Kuivattua inkivääriä ostin töistä ja kaksi palaa paloittelin pieniksi. Kannattaa pähkinät, tai mitä ikinä haluaakaan sekaan pistää, pilkkoa tarpeeksi pieniksi.

En käsitä miten tuo täysruokosokeri tuoksuukin niin järjettömän hyvältä leivonnaisessa. Ihan meinaa taju lähteä! Maistuukin tuo agavesiirappi ja sokeri sekoitettuna ihan taivaalliselta. Nyt ihmetyttää miksi kukaan ikinä haluaisi käyttää valkoista megaprosessoitua höttösokeria!



Kokeilussa mantelimaito

Nyt taisi jäädä perusmaito pois multa ainakin osittain pois käytöstä, meinaan onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään mantelimaitoa. Lukaisin jo joskus puolisen vuotta sitten jostain blogista kuinka mantelimaitoa tehdään ja silloin kiinnostuin aiheesta. Asia kuitenkin jäi hautumaan ja unholaankin pääsi tässä välissä. Nyt sitten uuden työpaikan myötä asia nousi taas pinnalle. Lueskelin monesta blogista erilaisia ohjeita ja katsoin määriä. Itse tein tällaisella suhteella

Mantelimaito

1dl kuorittuja manteleita (n.65g)
4dl vettä
ripaus merisuolaa

Liota manteleita minimissään 8h (esim yön yli) reilussa vedessä. Liotuksen jälkeen huuhtele hyvin ja kaada blenderiin. Lisää myös vesi ja ripaus suolaa. Hurisuttele pari minuuttia maksimiteholla. Siivilöi tiheällä siivililällä maito astiaan, puristele siivilään jäävä sakka hyvin, ja keksi ylijäävälle mantelimuhjulle jotain hauskaa käyttöä. Jääkaapissa tiiviissä astiassa säilytettynä mantelimaito säilyy n. 5 vuorokautta. Ravista ennen käyttöä, sillä maito hieman erottuu.

Veden määrää voi säädellä sen mukaan miten paksua/löysää maitoa haluaa. Halutessaan maitoa voi maustaa myös esimerkiksi vaniljalla. Aamukahviin mantelimaito antaa pienen pähkinäisen maun.

Mulla menee ostoslistalle nyt lasipullot, jonne tuota maitoa saisi säilöttyä. Nyt kun on pelkässä lasisessa purkissa säilössä jääkaapissa. Hinnaksi tuolle n. 4dl määrälle tulee 1.63e, jos mantelien kilohinta on 25e/kg. Kannattaa kuitenkin koittaa bongailla mahdollisia tarjouksia. Kaupassa litran mantelimaitotölkki maksaa n. 3,2e. Säästöä sinänsä ei siis tule, mutta ainesosaluettelo lyhenee. Lisäksi tätä saa myös pienemmän määrän kerralla, kaupan maito kun ei sekään säily 5 päivää kauempaa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Reenikauden avaus

Jesjes! Ensimmäinen tottelevaisuuskoulutuksen reenikerta on takana. On mukava huomata että koiralle on ihan oikeasti kasvanut korvat (tai sitten ne oli ne lihapullat mitkä sen piti lähes kunnollisena). Perusasento sujuu kuin itsestään kun lihapullien haju liehottelee Ruusan nenään. Kontaktikin on ihan toista luokkaa mitä silloin keväällä. Hihnassa riekkuminen jäi nyt ainakin tällä kertaa myös pois!

Tulipa myös todettua ettei tuollainen ohut tokohihna toimi meillä ainakaan nyt toistaiseksi. Häiriöreeninä kouluttaja potki tennispalloa kun koirat piti samalla saada pidettyä sivulla ja kontaktissa. Meillä tosin pallo on pyhä. Se on se ihan viimeisin megamotivaattori mitä Ruusa kunnioittaa vaikka taivas tippuisi ympäriltä niskaan. Ihminen joka pitelee palloa muuttuu maailmankaikkeuden ylimmäksi olennoksi. Tästäpä syystä nyt sitten sormessa on melkoinen vekki ja muutenkin käsi hihnan kohdalta palanut hieman araksi. No, oppia ikä kaikki. Ensi kerralla perus kaulapanta kaulaan ja jykevä solmutettu hihna sen kaveriksi.

Nyt kun huomaa että Ruusa on hieman aikuistunut, olisi mukava käydä jossakin mätsärissä taas katselemassa meininkiä. Kesältä jäi kokonaan käymättä. Tutkin olisiko missään lähiaikoina mutta eipä näkynyt ainakaan koirat.comin tapahtumakalenterissa. Ehkä niitä taas syksyn mittaan sinne alkaa ilmestyä. Tekisi myös mieli mennä ihan katsomaan joku oikeakin näyttely. En ole ikinä oikeassa koiranäyttelyssä käynytkään, ja olisikin hurjan mukava mennä sinne katsomaan miten se homma oikein toimii. Sitten kun moiseen tulee mentyä niin ei ihan kujalla olisi.

Katselin tässä Ruusan pentukansiota. Siellä oli kuvat isästä ja emästä ja huomasin kyllä yhtäläisyyksiä kumpaankin! Ulkomuoto on selvästi peritty emän puolelta, mutta väritys sitten muistutti tosi paljon isänsä väritystä. Olisi hauska kumpainenkin nähdä nyt kun neitipieni on kasvanut isoksi ja katsoa miten paljon samoja piirteitä mm. luonteesta löytyy.

Mutta loppuunpa vielä illan fiiliskuvat. Ruusa väsähti reeneistä ihan kunnolla näköjään. Koitti vähän luuta nakertaa muttei silmät edes pysyneet auki, joten kellahti jalkoihin vaan nukkumaan.



keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Namipussi treeneihin

Nyt innostuin ihan ompelukoneen ääreen istahtamaan pitkästä aikaa. Olisi siis pitänyt tehä harkkoja mutta mutta.. Sain tuossa etukäteissynttärilahjaksi tuollaisen juoksijan tarvikevyön, joka on hieman koiran omistajan näkövinkkelistä suunniteltu. Yksi tasku puhelimelle (nappikuulokkeet saa läpi), yksi tasku nameille ja yksi lopulle tavaralle. Lisäksi vielä roikkuu klipsu johon voi ripustaa mitä nyt ikinä tarvitseekin. Tuo namipussitaskukin on sellainen, että sen namipussin saa tarvittaessa irroitettua sieltä sisältä ja taskun saa muuhun käyttöön. Sitten kun pikkunameille on taas tarvetta niin sen voi tarrakiinnityksellä pistää takaisin sinne taskun sisälle. Kätevää.



Tämä namipussi on kuitenkin kovin pieni, joten sinne mitään kummosempaa kuin perus koulutusnamit ei mahdu. Ajattelinpa sitten ratkaista ongelman ihan omin kätösin, tekemällä isomman namipussin ripustettavaksi vyön klipsuun. Aikani tapeltua ompelukoneen kanssa sain pussukan valmiiksi. Kaapista löytyi kuin tätä varten tehtyä kangasta. Ensin pussi näytti tältä:


Mutta koska pussukka röpsötti liikaa auki näin, ompelin pikkasen pussin suuta pienemmäksi. Käsi siitä kuitenkin hyvin sujahtaa sisään vieläkin.


Näytinpä valmista tekelettä Ruusallekin ja sehän olisi jo ollut ihan lähdössä reenailemaan! Katsotan kuinka innostuu kun pussukka täyttyy lihapullan palasista huomenna.

"No, joko täytetään namipussukka ja mennään reenaamaan?!"

Ai höh, eikö vielä :(
Huomasinpa että tätä samaa kangasta olisi sadetakiksikin asti, vaan en taida uskalla lähteä täysin kokemattomana lähteä moista vielä tästä tusaamaan. Täytynee joku vanha lakana ensin uhrata koekappaleeksi ja kaavoiksi.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Mush kampanja

Nyt on aivan pakko mainostaa hieman, jos ette vielä ole huomanneet Mushin uutta kampanjaa. Mush on tehnyt uuden raakaruokasarjan helpottamaan barffaajien arkea. Ilmaisen aterian saa lunastaa itselleen osoitteesta:

http://www.mushbarf.com/fi/ilmainen-ateria

Vielä toisen aterian saa, kun bloggaa kyseisestä kampanjasta. Kupongin saa sähköpostiin ja ateriapakkauksen saa noutaa etukäteen valitsemastaan paikasta. Täällä Tampereellakin useampi näitä paikkoja on, itse valitsin Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä lunastuspaikakseni, se kun melko lähellä Hervantaa on.

Meillähän tosiaan on harrastettu tällaista raakaruoan ja nappulan sekoitusta jo jonkun aikaa. Jotkut ateriat ovat raakaruokaa, jotkut pelkkää nappulaa. Ruusan turkki ainakin on todella hyvässä kunnossa pysynyt. Nyt kun näyttäisi taas pientä iho-oiretta olevan niin täytynee taas ottaa vähän pidempi raakaruokajakso, tuntuu että se pitää ihonkin kunnossa paremmin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Herkulliset banaanilättyset

Yritin kovasti selailla vanhoja blogiposteja näistä aivan ihanista banaaniletuista, mutten ainakaan huomannut että mitään olisin kirjoittanut. Korjatkaa jos olen puusilmäillyt. Maistoin vappupicnicillä ollessani ystäväni tekemiä banaanilättyjä jotka oli aivan ihania! Kysäisinpä sitten reseptiä, joka olikin ihan järkyttävän helppo.

1 banaani
2 kananmunaa
mausteita

Siinä! Helppoa kuin mikä. Vapun jälkeen näitä on tullut tehtyä useamminkin makeannälkään. Nyt jostain syystä resepti oli jäänyt "hautumaan" eikä ole tullut mieleenkään tehdä näitä. Tänään vaan sitten pohdin makeannäläntuskissani mitä ihmettä pientä kivaa keksisi harkkatehtävien ohella naposteltavaksi. Mitään suolaista kun ei tehnyt mieli. No sittenhän muistin että tällaisiakin voi tehdä. Nyt viimeiset käristyy pannulla, ja maustoin omani kanelilla sekä kaardemummalla. Sokeria en pistänyt tippaakaan. Tällä kertaa päälle aion pistää mansikkarahkaa. Yleensä näiden kanssa olen pakastemansikoita popsinut sulatettuna.

Kananmunan määrä on hieman "sinnepäin", ei siis ole niin tarkkaa jos noin paljoa kananmunia ei pistä. Luulin että mulla olisi jääkaapissa ollut 4 kananmunaa, vaan olikin kaksi. Tähän mennessä olin murskannut 3 banaania jo kippoon, joten mun sekoitussuhde oli 3 banaania, 2 munaa. Hyvin pysyi kasassa pikkulättypannulla paistaessa ainakin. Isompia jos tekisi niin voisi mennä plörinäksi. Ei nyt mikään kummoinen ruokakuva mutta alla nyt moinen joka tapauksessa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Pipokriisiä, neulomuksia ja Ruusaa

Syksy tulee kovaa vauhtia ja viimetalvinen pipo on reikänen, kiitos rakkaan Ruususeni. Lankaa tuosta piposta piisaa kylläkin kun purkaa, mutta en enää samanlaista jaksaisi millään tehdä. Ootteko törmännyt johonkin hauskaan piponeulemalliin. Hakusessa olisi hieman löysä, erikoisempi kuvioneule ja sellainen joka sopii paksuhkolle langalle. Ravelryä en vielä ole tässä kerinnyt tutkimaan, mutta jos valikoima ei ole kasvanut viimetalvesta (varmasti kyllä on jossain määrin) niin en vielä ehkä jaksakaan tutkailla. Viimetalven piponihan oli tässä postauksessa. Piposta ei sitten loppuviimein kovin löysä tullutkaan, mutta todella mukava se ainakin oli.

Mä nyt päätin olla jopa ahkera ja kuvailla tuota huivia jota alotin joskus kauan sitten tekemään. Se tosiaan on pikkuhiljaa edistynyt aina töissä, pari kertaa myös sarjoja katsellessa. Oon tuota alkuperäistä mallia muokkaillut ja ajattelin tehdä huivista talvea varten hieman leveämmän hartiahuivin. Menisi hyvin esimerkiksi mustan pitkähihaisen trikoopaidan kanssa yksiin. nyt näyttää kutakuinkin tältä:


Pituutta toki on sitten taas enempi, en vaan jaksanut kokonaisuutta vielä kuvata. Olen miettinyt onko tää vähän liian "siisti" mun käyttöön mutta katsoo nyt mitä on valmiista mieltä. Seuraava projekti onkin jo suunnitteilla, jotta minkä jonosta ottaisi työn alle. Villasukkia olisi tarkoitus taas tekaista. Kovasti harmittaa kun Ruusa pääsi muokkailemaan mun Rick -sukkien tekelettä. Olisi niin mahtavat sukat tullut ja väri olisi ollut ihana. Mutta minkäs teet. Varmaan olisi vielä suht pelastettavissa, jos jaksaisi tuon lankasotkun selvittää. Yritin kiukuspäissäni katsoa silloin heti kun tuhot huomasin mutta päätyi koko mytty kirosanojen saattelemana laatikon pohjalle. Harmittaa kun lanka olisi pirun laadukas sukkalanka mutta en tiedä kestääkö mun hermo vielä hetkeen kaivaa tuota myttyä esiin. Täytynee tässä välissä purkaa hermoa johonkin toisenlaiseen sukkapariin.

Mulla pääsi nyt syysflunssa yllättämään. Eiköhän mulla oliskin ollut juuri viikonloppu töitä, vaan ei auta kun koittaa levätä. Tänään vein Ruusan koirapuistoon kun en sen kanssa pidemmälle jaksanut lähteä. Se lurjus on alkanut vaan syödä sitä maata siellä (maa koostuu hakkeesta ja erikokoisista kepeistä). Vaikka olisi kuinka jännää seuraa niin ei, keppi suuhun. Eikä tuo osaa muille koirillekaan sanoa pahasti jos esim uros hyppää selkään nylkytyspuuhiin. Ei se mitään, kunhan on keppi suussa niin ihan sama mitä tapahtuu!

Tulipa "opetettua" ehkä maailman turhin temppu Ruusalle. Tämä itseasiassa oli sellainen mitä ihan vahingossa tapahtui. Ruusalla oli joku aamuinen viilipurkki lattialla jonka jämät olin antanut nuolla. Sitten annoin päivemmällä välipalarahkan kipposen putsattavaksi. Molemmat siinä lattialla lojuivat ja Ruusalle jotain juttelin. Se innostui ja keräsi purkit nippuun ja toi mulle. Voi hyvänen aika. Sitten piti vielä jokusen kerran kokeilla tekisikö se uudestaan niin. No tekihän se! Oli sitten pakko tästä turhuudesta ihan videokin ottaa. Tosi kätevä taito jos vaikka unohdan tyhjiä purkkeja lattialle sikin sokin.. Voisi ehkä opettaa seuraavaksi jotain OIKEASTI hyödyllistä.

video

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Katse tulevaan



Tämä hirvittävä alkanut syyskuun kiire sai mulle jonkun moisen hullun draivin päälle. Eipä tässä kyllä varmaan muutakaan vaihtoehtoa ole, kuin pistää vaan tohina päälle. Työt ei lopu tekemällä, eikä kouluhommat. Ruusankin kanssa pitää ehtiä harrastaa. Kanit hoitaa ja kämppä koittaa pitää kuosissa. Liikkua pitää että jaksaa.

Liikkumisesta päästäänkin hyvin seuraavaan aiheeseen. Hurahdin aiemmin kesällä juoksemiseen, mutta sitten se vaan jäi jostain syystä. Nyt into taas palasi. Eilen pingoin pitkin Suolijärven metiköitä juuri ennen hämärän tuloa. Ihan mahtavaa juosta metsäpoluilla kun joutuu keskittymään siihen ettei lennä nenälleen juurakoiden ja kivien sekaan. Maakin on pehmeää ja juokseminen tuntuu tosi kevyeltä. Eilen juoksuosuuden pituudeksi tuli n. 3.2km ja aikaa meni about 21 minuuttia. Ihan kiitettävä keskivauhti kun paljoa ei ole juossut. Olokin oli melkein koko reissun suht kevyt. Tosin kun siirtyi hiekkatielle ja asfaltille niin homma muuttui melkoisen tylsäksi ja teki mieli lopettaa samointein. Nyt kun juosksemisen mainitsin niin johan tekisi mieli pinkasta ovesta ulos, vaan parempi pitää taukopäivä kun univelkaakin on kertynyt.

Käytiin Ruusan kanssa viikolla eräs aamupäivä lenkillä kätköilemässä. Ruusan päästin metsän alkaessa vapaaksi juoksemaan ja sehän otti kaiken ilon irti. Paluumatka sitten olikin vähän hiljaisempi kun neiti juoksi metsässä niin kovaa että kuumuus, jano sekä väsymys iski. Ruusasta saikin melkoisia naurukuvia metsässä.



Lopuksi vielä vähän random kuvasatoa, enimmäkseen kätköilyä tai siihen liittyvää:

Eräs päivä lähdettiin kaatosateella metsään..

Ruusa Virroilla olleen Kätköilijämiitin jälkeen rättiväsy ja nukkui melkein koko automatkan takaisin.


Kukkuu! Löyty!
Koko kivi tässä, täältä sit oli jännä tulla alas.
Tällainen pieni kiviröykkiö. Toinen puoli täynnä luolastoja. Upea paikka!