lauantai 15. kesäkuuta 2013

Laipanmaan geovaellus

Osallistuin ensimmäistä kertaa geokätköilyurani aikana miittiin. Tämä tuli tavallaan melko puskista koko homma, päätettiin parisen päivää sitten ystävän kanssa (johon muuten ilman kätköilyä en olisi tutustunut) että suunnataan yhteistuumin lauantaiaamuna Laipanmaalle kiertämään tuo pisin tarjolla ollut reitti. Yhteinen lähtö tälle reitille oli Rajamäen pirtiltä kello 10. Herätys siis lauantaille oli melkoisen aikainen mutta kyllä kannatti.

Maasto oli melkoisen raskas alkumatkasta. Paljon oli rankkoja ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä pienillä metsäpoluilla. Kokoajan sai katsoa mihin astuu ja keskittyminen menikin aika pitkälle siihen. Ensimmäinen puolisko meni tällaista maastoa, kätköjä sai hyvin logattua. Kaikkiaan meitä oli reilu kaksikymmentä kiertämässä samaan aikaan. Reilun parin tunnin tarpomisen jälkeen päästiin välipisteelle Pihtilammen laavulle. Laavulla sitten evästeltiin nuotion ääressä ja tavattiin lisää ihmisiä. Laavulla oli myös paljon sellaisia jotka eivät olleet kiertämään lähteneet, vaan tulivat vain tapaamaan ihmisiä ja loggaamaan mahdollisesti lähimmät purkit. Myöhemmin paikalle tuli myös lyhyemmälle reitille lähteneitä.

Kätköilijöitä mennä viipottaa


Nyt, jos et tahdo spoilaantua eräästä Laipanmaan mystistä, suosittelen hyppäämään tämän kappaleen ohi! Ystävä jonka kanssa lähdin tänne geovaellukselle oli saanut naatit kasaan erääseen mysteeriin. Selvisikin että kätkö on laavun vieressä olevassa järvessä saarella, jonne kesällä ei pääse kuin uiden. Kenelläkään ei venettä sattunut kuitenkaan mukaan. Pitkään mietittiin haetaanko, ja jos haetaan niin kuka siellä käy loggaamassa. Lopulta (hieman ehkä yllytyshulluna) päätin lähteä itse uimaan saarelle. Matkaa kun ei ollut kuin n. 50 metriä. Tulipahan samalla talviturkkikin kastettua pois näinkin hauskalla tavalla! Sain uimapuvun ja pyyhkeen lainaksi. Enkä todellakaan ollut ainoa saarelle uiskentelija. Minua ennen veteen taisi pulahtaa viitisen tyyppiä. Sen jälkeen kun itse olin lähdössä takaisin uimaan saarelta, tuli sinne vielä toiset viisi. Ja vielä senkin jälkeen siellä uiskentelijoita näkyi ja kuultiin että siellä olivat käyneet. Mitäpä loggauksen eteen ei tekisi.. Oli myös kovin virkistävä kokemus käydä huuhtasemassa hiet pois pinnasta ennen kuin jatkoi matkaa.

Näkymä laavun nuotiopaikalta

Järjestäjänähän oli Pirkanmaa United GC

Toinen puolisko menikin sitten hieman väsyneemmissä merkeissä. Tässä vaiheessa porukka oli jo hajonnut aika pitkälti sillä kukin lähti laavulta omien aikataulujensa mukaan. Mentiin osa matkasta kahdestaan, mutta saatiin jonkin ajan päästä hieman edellä kulkeneet irkistä tutut kätköilijät kiinni ja kuljettiin heidän kanssaan sitten loppumatka.

Kaiken kaikkiaan olikin aivan mahtava reissu. Keli oli sopiva, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vanhoihinkin tuttavuuksiin törmäsi. Moni kätköilykanavalla irkkaajakin sai kasvot. Luonnossa liikkuminen on aina mukavaa, vaikka kuinka hyttyset ja paarmat pörräisivät ympärillä. Hervannan metiköt on aika pitkälti jo koluttu joten vaihtelukin oli varsin mukavaa. Ja mikä parasta, sai logsittua melkoisen monta purnukkaa erilaisista paikoista! Varsustuksena mulla oli lökäpökäcaprit, tekninen t-paita sekä paljasjalkajuoksutossut. Alkumatkasta päällä oli myös urheilutakki ettei vilu päässyt yllättämään. Melko onnistunut valinta näin muutoin, mutta nilkat on totaalisen syöty. Täytyykin alkaa miettiä paljasjalkavaelluskenkiä ihan vakavasti. Vivo Barefootilla näyttäisi ainakin olevan. Metsässä kävelemisestä vaan saa enempi irti kun tuntee jalkojensa alla mihin astuu.



Loppumatkasta oli melko tasaista menoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti