tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ruusa 1v

 Niin se aika vaan menee. Vastahan mulle kotiin saapui tuo pienen pieni koiranpentu, joka oli aivan mahdoton. Aina ei ole ollut arki ruusuilla tanssimista, mutta elämä on totaalisesti muuttunut. Hermoja on syöty, mutta on niitä myös kasvatettu. Kämppääkin on syöty mutta olkoon se sen ajan murhe kun täältä joskus pois muuttaa.













Synttäripäivänä on hyvä hymyillä

Siinä melkoinen kuvapläjäys menneeltä vuodelta, melkein nousi tippa linssiin kun näitä selaili. Oma pieni rakas piristää mun jokikistä päivää ja saa mut päivittäin hymyilemään, vaikka muutoin ei hymyilyttäisikään. Kiitos kasvattajalle ja muille asianosaisille tästä mahtavasta pennunretaleesta!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Laipanmaan geovaellus

Osallistuin ensimmäistä kertaa geokätköilyurani aikana miittiin. Tämä tuli tavallaan melko puskista koko homma, päätettiin parisen päivää sitten ystävän kanssa (johon muuten ilman kätköilyä en olisi tutustunut) että suunnataan yhteistuumin lauantaiaamuna Laipanmaalle kiertämään tuo pisin tarjolla ollut reitti. Yhteinen lähtö tälle reitille oli Rajamäen pirtiltä kello 10. Herätys siis lauantaille oli melkoisen aikainen mutta kyllä kannatti.

Maasto oli melkoisen raskas alkumatkasta. Paljon oli rankkoja ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä pienillä metsäpoluilla. Kokoajan sai katsoa mihin astuu ja keskittyminen menikin aika pitkälle siihen. Ensimmäinen puolisko meni tällaista maastoa, kätköjä sai hyvin logattua. Kaikkiaan meitä oli reilu kaksikymmentä kiertämässä samaan aikaan. Reilun parin tunnin tarpomisen jälkeen päästiin välipisteelle Pihtilammen laavulle. Laavulla sitten evästeltiin nuotion ääressä ja tavattiin lisää ihmisiä. Laavulla oli myös paljon sellaisia jotka eivät olleet kiertämään lähteneet, vaan tulivat vain tapaamaan ihmisiä ja loggaamaan mahdollisesti lähimmät purkit. Myöhemmin paikalle tuli myös lyhyemmälle reitille lähteneitä.

Kätköilijöitä mennä viipottaa


Nyt, jos et tahdo spoilaantua eräästä Laipanmaan mystistä, suosittelen hyppäämään tämän kappaleen ohi! Ystävä jonka kanssa lähdin tänne geovaellukselle oli saanut naatit kasaan erääseen mysteeriin. Selvisikin että kätkö on laavun vieressä olevassa järvessä saarella, jonne kesällä ei pääse kuin uiden. Kenelläkään ei venettä sattunut kuitenkaan mukaan. Pitkään mietittiin haetaanko, ja jos haetaan niin kuka siellä käy loggaamassa. Lopulta (hieman ehkä yllytyshulluna) päätin lähteä itse uimaan saarelle. Matkaa kun ei ollut kuin n. 50 metriä. Tulipahan samalla talviturkkikin kastettua pois näinkin hauskalla tavalla! Sain uimapuvun ja pyyhkeen lainaksi. Enkä todellakaan ollut ainoa saarelle uiskentelija. Minua ennen veteen taisi pulahtaa viitisen tyyppiä. Sen jälkeen kun itse olin lähdössä takaisin uimaan saarelta, tuli sinne vielä toiset viisi. Ja vielä senkin jälkeen siellä uiskentelijoita näkyi ja kuultiin että siellä olivat käyneet. Mitäpä loggauksen eteen ei tekisi.. Oli myös kovin virkistävä kokemus käydä huuhtasemassa hiet pois pinnasta ennen kuin jatkoi matkaa.

Näkymä laavun nuotiopaikalta

Järjestäjänähän oli Pirkanmaa United GC

Toinen puolisko menikin sitten hieman väsyneemmissä merkeissä. Tässä vaiheessa porukka oli jo hajonnut aika pitkälti sillä kukin lähti laavulta omien aikataulujensa mukaan. Mentiin osa matkasta kahdestaan, mutta saatiin jonkin ajan päästä hieman edellä kulkeneet irkistä tutut kätköilijät kiinni ja kuljettiin heidän kanssaan sitten loppumatka.

Kaiken kaikkiaan olikin aivan mahtava reissu. Keli oli sopiva, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vanhoihinkin tuttavuuksiin törmäsi. Moni kätköilykanavalla irkkaajakin sai kasvot. Luonnossa liikkuminen on aina mukavaa, vaikka kuinka hyttyset ja paarmat pörräisivät ympärillä. Hervannan metiköt on aika pitkälti jo koluttu joten vaihtelukin oli varsin mukavaa. Ja mikä parasta, sai logsittua melkoisen monta purnukkaa erilaisista paikoista! Varsustuksena mulla oli lökäpökäcaprit, tekninen t-paita sekä paljasjalkajuoksutossut. Alkumatkasta päällä oli myös urheilutakki ettei vilu päässyt yllättämään. Melko onnistunut valinta näin muutoin, mutta nilkat on totaalisen syöty. Täytyykin alkaa miettiä paljasjalkavaelluskenkiä ihan vakavasti. Vivo Barefootilla näyttäisi ainakin olevan. Metsässä kävelemisestä vaan saa enempi irti kun tuntee jalkojensa alla mihin astuu.



Loppumatkasta oli melko tasaista menoa.

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Touhua ja tohinaa

Takana on harvinaisen rankka viikonloppu ja sitä seurannut alkuviikko. Pääsin pitkästä aikaan käymään Särkänniemessä. Kummityttö tuli kyläilylle Tampereelle ja lupasin lähteä Särkänniemeen hurvittelemaan. Mukana oli myös äitini, joka pitkän mietinnän jälkeen otti itsekin aluepääsylipun sijaan elämysavaimen. Go äippä! Niinhän siinä sitten kävi että äiti joutui melkoiseen laiterumbaan! Ensimmäisenä suuntasimme porukalla koskiseikkailuun joka ei jättänyt kuivaksi. Sieltä sitten Särkänniemen uuteen Koiramäkeen joka oli aivan MAHTAVA! Koiramäki oli ihana pieni kaupunki puoteineen, sekä löytyihän sieltä uudistettu kotieläintarhakin.

Isot puput mussuttamassa tuoretta herkkua. 

Siellä nukutaan läjässä. Pörröinen possu on villisika!

Ihan oikea tuulimylly!

Lehmä! Vaiko sittenkin..

..nauta?

Minipossu oli todella kesy.

Koiramäestä löytyi myös Drakkulan linnake, joka oli suurehko kiipeily- ja seikkailupaikka. Siellä ei aikuisia näkynyt, paitsi sitten kun itse sinne meni ryömimään lasten sekaan putkista ja kiipeilemään ja seikkailemaan kummitytön seuraksi. Saattoi ehkä hieman hävettää, mutta olipahan hyvä syy siellä möngertää! Yläikärajaa kun ei näkynyt kylteissä. Kieltämättä alkoi ahdistamaan ahtaat tilat ja sokkelot. Suljetut, ahtaat paikat kun ei ole mun ihan ykköslempparijuttuja.. Hengissä kuitenkin selvittiin. 

Äiti parka joutuikin kunnon höykytykseen sitten. Sai mennä viikinkilaivaan, sillä itse olen omat rajani sen osalta oppinut.. Jotenkin äitini onnistui kummitytön myös houkuttelemaan Trombiin, siihen laitteeseen jossa makoillaan. Hullu mikä hullu. Tulivat kumpikin naama valkeana pois sieltä. Angry Birds Landissa oli kaikennäköistä uutta myöskin. Samanmoinen kiipeilyteline kuin Koiramäessä, vaan oli puhtaasti ulkoilmassa. Ei siis iskenyt suljetunpaikan ahdistusta siellä onneksi. Varsin vekkuli leikkilinnake sekin. Ja taas siellä 5-10v lasten seassa mentiin. Sää oli Särkänniemireissulle mitä mainioin. Aurinko ei porottanut koko aikaa, vaikkakin lämmintä toki oli. Oli sellainen mukava puolipilvinen päivä.

Sitten vähän toisenlaisiin asioihin. Sunnuntaina oli riehuttu, maanantaina sitten lähdettiin Ruusan kanssa eläinlääkärillä käymään. Loppuviikosta huomasin ruusan poskessa pari karvatonta läikkää jotka olivat hieman jotain mönjää vuotaneet. Ajattelin silloin että johonkin on nirhassut, kun oli kotona taas melkoisen sotkun saanut aikaseksi. Toki puhdistelin hyvin ja seurailin tilannetta. "Nirhauma" lähtikin hyvin kuivumaan eikä märkinyt ollenkaan. Vaan näytti kuitenkin siltä että Ruusa vieläkin rapsutteli viikonlopulla poskeaan jonkun verran ja posken karvaton kohta punotti. Maanantaina sitten tartuin luuriin. Ikäväksemme Hervannan eläinlääkäriasema oli lomien takia suljettuna. Mietin seuraavaa vaihtoehtoa, mutta kaikki oli vähintäänkin sen yhden bussimatkan takana, niin päätin valita kokeiluun Veterin eläinlääkäriaseman. Siellä en ole kenenkään lemmikin kanssa vielä käynytkään. Aika järkkääntyi parin tunnin päähän soitosta ja menomatka bussissa menikin melkoisen levottomasti. Ruusa koitti jotain heijastuksia päästä jahtaamaan bussin käytävälle joten siinä olikin vähän jo pitelemistä sitten.

Veterissä sitten eläinlääkäri katsoi tilanteen ja totesi vaivan olevan sitä mitä olin itsekin ajatellut: Hotspot -ihottumaa. Eipä siinä sitten auttanut muu kuin ajella karvat poskesta. Yllätyksekseni karvan alta ilmestyikin melkoisesti jo levinnyt ihottuma. Jouduttiin oikean posken lisäksi siistimään kaula ja toinenkin poski pois karvasta. Ruusa vierasti trimmauskonetta melkoisesti ja jouduttin kolmen hengen voimin pitämään kyljellään. Siihen se sitten alistui onneksi lopulta ja antoi hoitaa ajelun loppuun. Taitaa olla seuraavana itselläkin ostoslistalla moinen kone, vastaisuuden varalle ja trimmausavuksi muutenkin. Hoidoksi saatiin 15päivän antibioottikuuri, sekä ohjeeksi puhdistaa laimennetulla Betadinella ihottuma-alue jonka jälkeen pistää lääkärin määräämää antibiootti-kortisonivoidetta. Mukaan saatiin myös kauluritötterö, jottei rapsuttelisi ihoaan uudestaan rikki. 

Ja meidän päivähän ei todellakaan ollut siinä! Toki kun Veteristä päästiin ulos, niin taivas rävähti niskaan, kirjaimellisesti. Bussipysäkillä kun värjöteltiin, yllätti ukkonenkin meidät, ja Ruusalle tuli hirveä tarve kiivetä syliin kun pelästyi. Jatkettiin matkaa äidin luokse litimärkinä, sillä vieraat olivat tekemässä lähtöä. Ehdittiin rauhakseen vielä jutella ja hyvästellä. Ruusa oli kaiken tämän reissaamisen ja jännityksen jälkeen aivan rättipoikki. Viimeinen bussinvaihtokin meinasi olla liikaa kun pisti jo hieman vastaan bussiin nousemista. Matka kuitenkin meni vaivattomasti onneksi. Kotona raasu kaatuikin sitten lattialle nukkumaan.

Kaljuposki
Loppuun vielä vähän kätkömeinikejä. Tuli eilen käytettyä päivä aika pitkälti parin mysteerin tuijotteluun. Oli siitä jotain hyötyäkin sentään, sillä yhden näistä kävinkin hakemassa. Oli yllättävän lähellä tämä Mysteeriputki. Puhelin meinasi pettää toimimattomalla gepsillään, mutta kolmen bootin, akun irroituksen ja sim-kortin poisottamisen ja takaisinlaittamisen jälkeen lähti toimimaan. Lähellä naatteja tokaisin Ruusalle "etsi purkki!". Eihän hän tainnut oikein ymmärtää mitä piti etsiä, mutta nenä kuitenkin lähti käyntiin ja muutaman kerran vilkaisi minua kysyvästi että "jaa mitä, täältäkö jotain pitäis löytää, ootko varma?" Ja lopultahan sitä sitten Ruusa jumahti paikkaan ja lähti varovaisesti möyrimään, muttei kätköön ylettynyt. Kehuin toki kovasti ja näytin purkkia Ruusalle. Oli neitokainen niin ylpeä suorituksestaan että otti rasian suuhunsa ja meinasi pitää itsellään. Tämä olikin jo toinen kätkö jonka Ruusa ihan itse löysi. Alkaa pian neito olla fiksu geokoira! Lopuksi vielä parit kuvat kätköilyiltakävelyltä.



                       

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Hellekuulumisia

Ihana ihana kesä! Minä niin rakastan hellettä. Uskokaa tai älkää! Hirveän paljon kuulee ihmisten nurisevan hellepäivistä mutta minulta ei moista kuule. Ainoa mikä näissä harmittaa on se, että Ruusan tuntuu joskus olevan ihan liian lämmin. Ollaan käyty melkein joka päivä uimassa tuolla metsikön reunassa. Tai siis Ruusa on uinut ja minä en. En siis vieläkään.

Ruusa painii kävyn kanssa



Hellepäivinä on ihana nautiskella jäisiä smoothieita. Mun lemppari on sellainen, jossa on mangokuutioita, mansikoita, rahkaa, maitoa sekä hieman heraa. Mangokuutiot ja mansikat kun pistää jäisinä niin tulee mukavan jäinen välipala. Pakastettua mangoahan esimerkiksi löytyy Pirkalta. Oonpa kyllä jätskiinkin tässä sortunut.. Mun ihan lemppari jätskipaikat on Tampereen keskustassa oleva Gelateria, sekä uutena mulle ratinansillan kupeessa oleva Minetti -jäätelökioski. Heidän sitruunasorbettinsa oli ehkä ihaninta koskaan! Minähän rakastan sitruunaa makuna, sitä kirpeyttä. Tämä sorbetti ei ollut ollenkaan makeaa ja mukavan raikasta ja kirpeää. Suosittelen, hintakin yhdelle pallolle on huokeampi mitä monessa muussa jäätelökioskissa.

Vihdoinkin mulle tuli mun kauan odotettu kenkätilaus. Tilasin tosiaan Brandokselta paljasjalkaballerinat. Mun normaali koko oli aivan liian suuri joten joudun palauttamaan ja tilasin kokoa pienemmät tilalle. Ne olikin kuin tehty mulle. Nämä siis ovat Merrellin Wonder Glove - kengät. Vihdoinkin on kengät joita voi käyttää hameen kanssa.




Nyt on ollut pari harvinaisen tylsää viikonloppua. Tämä viikonloppu onneksi  huipentuu Särkänniemen reissuun. Kummityttö on tulossa Tampereelle vierailulle ja lupasin hänen kanssaan mennä huvittelemaan. Edellisestä Särkänniemen reissusta onkin jo jokunen vuosi aikaa. Minä taidan nyt jatkaa rentoutumista joten toivotan lukijoille hyvät ja aurinkoiset viikonloput!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Joka järvestä palloa kurkottaa, se järveen plumpsahtaa

Niinhän sitä käy vaan. Joku voisi luulla otsikon perusteella että puhun koirasta, mutta ei, puhun ihan itsestäni.. Parempi ehkä, että annan videon kertoa tarinan ennemmin kuin itse sitä alan sepostamaan. Sen verta avaan että vedessä on jonkinmoinen vierasesine jota en halua koiran syövän. Pahoitteluni karskeista sanavalinnoista.


Muutoin en olekaan uimassa käynyt, olisi kai hyvä nyt tänä viikonloppuna asia korjata, niin huikeaa keliä on luvattu.

Kämppä on mullinmallin ja sillekin jotain pitäisi tehdä. Ei vaan jostain syystä hirveästi innostaisi, mutta hiljaa hyvä tulee. Vaatekaappi on jo siivottu, tai siis noin puolet siitä. Henkareissa roikkuvat vaatteet on vielä käymättä läpi. Kaikkea muutakin siis on mutta vaatekaapin siivoamisen sentään olen jo puoliksi suorittanut joten kehuskellaan nyt sillä! Jostain hirveästi ilmestyy keskeneräisiä käsitöitä. Mitähän tähänkin nyt sanoisi.. Pitäisi varmaan koittaa saada valmiiksi nuita keskeneräisiä ennenkuin aloittaa uusia.

Tänään kävin Ikeassa kun sain ihanalta ystävältä kyydin kotiin ostosten kanssa. Reissu meni melkoisen vaivattomasti ja nopeasti. Mukaan tarttui kirjahyllyyn muutama säilytyslaatikko, vaatekaappiin tangosta roikkumaan lokerikko, sekä partsikalusteet megahalvalla! Ihana kun on viimeinkin parvekkeella jotain missä istua. Saunan jälkeen on mukava mennä parvekkeelle vilvoittelemaan ja aamukahvinkin voi nyt nauttia parvekkeella. Tosin parveke ois hyvä pestä jossain vaiheessa vielä..


Nyt voisinkin sitten mennä Ruusan kanssa ulos ja käyttää neitosen uimassa. Sen verta vesikoira siitä tuli ja vilvoittaa mukavasti näillä helteillä (vaikka eihän nyt mikään helle edes olekaan!). Lopuksi vielä mainostan mun kirppissivua, jonne oon illalla lisäämässä läjän mekkoja ja muuta vaatetta. Mahdollisesti sisustussälääkin.