tiistai 12. maaliskuuta 2013

Tottista ja epäonnea

Lähetään ensin mukavista asioista liikenteeseen. Aloitettiin Ruusan kanssa eilen perustottelevaisuus näin pari kertaa myöhässä Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksellä. Kaksi ensimmäistä kertaahan  jäi kokonaan pois Ruusan kennelyskäepäilyn takia. Harjoteltiin ihan perusjuttuja. Ohituksia ja odottamista. Minulle huolenaiheena oli luoksetulo. Monta kertaa oli epäonnistuttu aiemmin tilanteissa joissa oli häiriöitä. Nyt oli ympärillä useampi koira omistajineen. Ruusan jätin makaamaan siihen koiraringin kehälle, mukaani otin vinkulelun ja menin viiden metrin päähän ringin keskelle. Nätistihän Ruusa odotti. Oli ihan järkyttävän hyvä yllätys MULLE että se siinä rauhassa makasi ja piti katseen minussa. Ylpeänä sitten kutsuin luokse ja vinguttelin pikkasen vinkulelua. Sieltä se juoksi tuhatta sataa mun luokse. Ei muiden koirien eikä ihmisten luokse. Luoja että meinasin pakahtua ylpeydestä! Lopuksi oli vielä harjoitus jossa koirat jätettiin rinkiin makaamaan ja omistajat menivät keskelle, tai niin pitkälle kun uskalsivat koirasta lähteä. Ja taas Ruusa makaili kiltisti siellä kehällä odottamassa. Kerran nousi ja meinasi lähteä perään mutta nopeasti älähdin niin laskeutui saman tien maahan odottamaan. Siinä sitten minuutin parin verran odottelin ja jumantsukka kun koira vaan pysyi. Kerrankin näin päin että onnistutaan monesti. Selkeesti lelupalkkareenistä ollut hyötyä. Lopussa sitten Ruusalla menikin hermo moiseen seisoskeluun ja alkoi naurettava hihnarehaaminen josta melkein oltiin päästy jo pois. Kaiken kaikkiaan kyllä kovin antoisa kurssikerta. Usko omaan koiraan kasvoi roppakaupalla.

Tänään sitten lähdettiin vielä vähän jäälle pillin kanssa reenailemaan luoksetuloa. Ensin ihan vaan hihnassa. Lopulta päästin vapaaksi ja jätin pidemmän matkan päähän odottamaan. Yhtä kertaa lukuunottamatta meni huikean hyvin. Puolivälissä reenailua Ruusa löysi maailman kiinnostavimman syödyn kävyn raadon. Siitä se sitten riemu repesi kun koira lähti leikkien käpy suussa karkuun. Käpy kun oli selätetty (siis pureskeltu tohjoksi ja syöty), jatkui taas reenit useamman onnistumisen kera kun edes olisi voinut kuvitella. Tämä reeni piristi melkoisesti mieltä. Muutoin kun tämä päivä ei ihan niin nappiin mennytkään.

Ja siitä päästäänkin sitten avautumispuolelle. Kolme viikkoa olen nyt keräillyt univelkaa kun uni ei vaan tule. Iltaisin väsyttää rutkasti, mutta kun menee sänkyyn niin ei vaan nukahda. Ja sitten kun lopulta nukahtaa niin heräilee jatkuvasti ihan pieniinkin ääniin. Liekö sitten sitä kun on miljoona rautaa tulessa eikä nyt tosiaan ole saanut kahta peräkkäistä vapaapäivää kolmeen viikkoon. Lisäksi kotiintullessa huomasin että eteisen lattiaan oli revitty uusi aukko. Hitsi että harmitti. Ärähdin Ruusallekin melkoisen kovasti, vaikka turhaahan se varmaan siinä vaiheessa enää oli kun koira ei enää varmaan muistanutkaan koko hommaa. Ostin myös huutonetistä sykemittarin, ihan Polarin oli. Innoissani olin odotellut sitä muutaman päivän, ja eiköhän sitten selvinnyt että se sykevyön patteri ei ollutkaan vaihdettava. Ilmoituksessahan siis luki että joko kellosta tai sykevyöstä patteri lopussa. Missään ei lukenut mitään että ei voisi siihen uutta pistää. Ja muutenkin luki että olisi uudenveroinen tätä pientä asiaa lukuunottamatta. Uudenveroinen jos lähetin on käyttökelvoton..? Uusi lähetinhän maksaa n. 40-50e. Jos sellaisen nyt ostan niin yhtälailla olisin voinut ostaa uuden sykemittarin alkuunsakin. 80e saa jo ihan pätevän sykemittarin kuitenkin. Suututtaa! Pistin myyjälle kyllä nyt vielä viestiä että pettynyt olen siihen ettei missään ollut mainintaa moisesta.

Mutta tällaista tällä kertaa. Tarkoitus olisi jotain videopätkää jossain vaiheessa ottaa luoksetuloreeneistä. Lisäksi parit neulomukset on valmistunut, joten niistä varmaankin sitten seuraavalla kertaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti