lauantai 23. helmikuuta 2013

Koirakuulumisia ja vattupiitä

Nyt on vähän mieli maassa. Tänään kotio tullessa Ruusa alkoi innostuessaan köhimään melkosen kovasti, kuulosti keuhkotautiselta hylkeeltä aika pitkälti. Vielä on epäselvää oliko kurkussa jokin jumissa, yskimistä jatkui myöhemminkin kun innostui. Nyt ei ole yskinyt mutta aika paljon onkin vain makoillut eikä olla leikitty. Nyt siis katsotaan onko kennelyskää. Maanantain PETO-kurssin aloitus meneekin varmaan joka tapauksessa Ruusan osalta ohi. Itsehän menen paikan päälle kököttämään kyllä kuunteluoppilaaksi. Kurjaahan tuo mutta parempi sekin kuin olla ollenkaan menemättä. Tänään myös kotimatkalla hain Mustista ja Mirristä jälkiliinan jolla voitaisiin reenailla luoksetuloja "turvallisesti". Sekin reeni nyt toistaiseksi sitten jäissä, harmi. Mutta koiran terveys tässä nyt kuitenkin pääasia on.

Tampereella on koirapiireissä kohistu nyt paljon myrkytystapauksista. Ikävän monta tapausta jo kuullut tapahtuneeksi. Miten paha ihminen voi olla että tahtoo myrkyttää koiria? Eihän kaikkien nyt tarvitse koirista pitää mutta menee melkoisen sairaaksi pilata muiden ihmisten ilo myrkyttämällä rakkaita perheenjäseniä. Ihan oikeasti, miksi?! Pirkan Nuuskujen Facebookryhmässä kuullut myrkytyksiä olevan Pirkkala-Härmälä  -alueella, sekä ystäväni kuuli kaveriltaan että Teiskontien jossain kohin oli ollut myös, ja hän oli kerännyt myrkytettyä lihaa pussitolkulla pois.. Kauhulla odottaa koska kuulee Hervannassa olevan samanmoinen tilanne. Ruusaa oon kyllä pitänyt melkosen lyhyellä hihnalla ja tarkkaillut normaalia enempi. Heti jos näyttää siltä että jotain herkkupalaa etsii niin lähdetään liikkeelle, ensin tietysti rääkäisemällä "EI KOSKE!" Ruusasta sen yleensä näkee, niin ruoan perään kun on. Viereisestä talosta joku heittelee satunnaisesti myöskin leipäpalasia tuohon kävelytien viereen, siitä mennään aina vauhdilla ohi. Joskus Ruusa niitä syönytkin, mutta enpä silloin tajunnut että oisi oikeasti voinut olla nekin myrkytettyjä. Onneksi ei kuitenkaan ollut. Tietysti melkoisen tyhmähän sitä saa olla että heittää parvekkeeltaan myrkytettyä ruokaa, aika lyhyet jäljet sellaisella.

Mätsäristähän eräässä aiemmassa kirjoituksessani jo mainitsin. Tässä vielä jälkikäteen kuva melkeinpä onnistuneesta poseeraamisesta (tätä se taisi oikeasti olla parhaimmillaan..)


Itsehän olin ihan solmussa, entiedä mitkä ne tunteet tuossa oli mutta vähän ehkä nolottikin kun noin reenaamatta paikalle mentiin. Mutta eipä tuo nyt mitään haittaa, hyvä kokemus mulle sekä Ruusalle. Eiköhän sitä malttia ala pikkuhiljaa reenaamalla löytymään! Pari naamakuvastusta mun pienestä kullanmurusta.



Lopuksi vielä ihan toisenlaista asiaa. Taannoin ostin eräältä puolitutulta Raspberry Pi:n. Tulipa se tunkattua käyttökuntoonkin mutta sen jälkeen "unohtunut". Tuossa sillä hetken leikiskelin. Otinpa huvikseni muutaman kuvankin. Vertailukohteena tällä kertaa ensiapukortti, normaalin pankkikortin kokoinen siis.




2 kommenttia:

  1. Se on kyllä kumma juttu kun noi myrkytystapaukset tulee esiin aina näin kevään alla. Se on nykyään jo melkeenpä odotettava juttu kuin yllätys. Miksi juuri keväällä? Tietääkö myrkyttäjät sen verran koirista, että tietää niiden olevan keväällä kovastikin nenä kiinni maassa kun kaikki tuoksuu niin hyvälle. Vai johtuuko se siitä kun turhautuu järkyttävästä määrästä koirankakkaa joka paljastuu lumien alta (joka on kyllä järkyttävää!! Itsekin keväisin välttelen Ahvenisjärven puistoa. Se vain on sula mahdottomuus kulkea siellä astumatta jonkin sorttiseen pökäleeseen ja kyllähän se itseäkin ärsyttää suunnattomasti).

    -Lilli-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua kans raivostuttaa noi keräämättömät kakat. Ei oo hirveen vaikee homma ottaa se pussi taskusta ja kerätä. Lisäks noi taudit mitkä kiertää koirilla leviää mm. niiden kautta.

      Poista