torstai 28. helmikuuta 2013

Kiirusta viikkoa

Viikko on mennyt melkoisessa pimennossa, jollain autopilotilla on suunnattu eteenpäin. Kuuden viikon työputki takana, edessä yksi vapaapäivä. Silti tässä on selvitty pitkästä työviikosta, ihan jopa positiivisin mielin. Kouluhommia roikkuu, mutta tässä niitä nyt sitten koitetaan hoitaa läjään. Ensi viikko on huomattavasti helpompi sitten töiden osalta. Tenttejä tosin pari pitäisi hoitaa.

Koiran kennelyskä, tai mikä lie pikkulenssu, meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Silti tässä nyt vielä suht rauhakseen on otettu ja vältetään vielä reilu viikon verran muita koiria ettei vahingossakaan tartuteta. Käytiin kylläkin vähän testailemassa uutta jälkiliinaa ja vähän reenailemassa luoksetuloja jäällä. Eipä ihan taas tajunnut että siellähän tosiaan hieman märkä oli kun plussalla oli kelit. Noh, onneksi oli joku kävelyura tallattu niin tiiviiksi että ei ihan upottanut.


Tässä juuri lueskelin blogeja jotka jääneet tuossa parilta päivältä lukematta. Ai jestas että hyvää asiaa ollut taas. Tässä ehkä melkosen kattavasti asiaa toksiineista mitä tulee joistain ruuista, astioista, asioista mitä ei ole tullut ajateltuakaan. Itsehän pyrin pääasiassa syömään puhdasta mahdollisimman vähän käsiteltyä ruokaa. Tietysti näitä poikkeuksia aina välillä tulee mutta pääasiassa pysyn siinä puhtaassa ruuassa. Eipä nyt ihan tule mieleenkään koska viimeksi on tullut syötyä esim. marinoitua lihaa. Enpä minäkään pulmunen ole, söin karkkia mm. tuossa äskön joka nyt ei melkeenpä muuta ookaan kun lisäaineita. Tuo on se heikkous mitä antaa itelleen aina herkkupäivänä. Eihän siitä edes hyvä olo tule, silti jotenkin vaan himoitsee sillointällöin.

Tuli myös lueskeltua hyvä kirjoitus siitä miten omaan onnellisuuteensa voi vaikuttaa. Suurin osahan ketutuksista on omien korvien välissä. Muistakaapa siis olla positiivisia. Joskus tuntuu vaikealta, mutta kyllä se pidemmän päälle kannattaa vaan!

Taidan nyt illan ratoksi vielä kiskaista pienen kotireenin ja kömpiä nukkumaan kokonaiset yöunet. Kokonaiset yöunet on viimesen kahden viikon aikana olleet vaan unelma..

lauantai 23. helmikuuta 2013

Koirakuulumisia ja vattupiitä

Nyt on vähän mieli maassa. Tänään kotio tullessa Ruusa alkoi innostuessaan köhimään melkosen kovasti, kuulosti keuhkotautiselta hylkeeltä aika pitkälti. Vielä on epäselvää oliko kurkussa jokin jumissa, yskimistä jatkui myöhemminkin kun innostui. Nyt ei ole yskinyt mutta aika paljon onkin vain makoillut eikä olla leikitty. Nyt siis katsotaan onko kennelyskää. Maanantain PETO-kurssin aloitus meneekin varmaan joka tapauksessa Ruusan osalta ohi. Itsehän menen paikan päälle kököttämään kyllä kuunteluoppilaaksi. Kurjaahan tuo mutta parempi sekin kuin olla ollenkaan menemättä. Tänään myös kotimatkalla hain Mustista ja Mirristä jälkiliinan jolla voitaisiin reenailla luoksetuloja "turvallisesti". Sekin reeni nyt toistaiseksi sitten jäissä, harmi. Mutta koiran terveys tässä nyt kuitenkin pääasia on.

Tampereella on koirapiireissä kohistu nyt paljon myrkytystapauksista. Ikävän monta tapausta jo kuullut tapahtuneeksi. Miten paha ihminen voi olla että tahtoo myrkyttää koiria? Eihän kaikkien nyt tarvitse koirista pitää mutta menee melkoisen sairaaksi pilata muiden ihmisten ilo myrkyttämällä rakkaita perheenjäseniä. Ihan oikeasti, miksi?! Pirkan Nuuskujen Facebookryhmässä kuullut myrkytyksiä olevan Pirkkala-Härmälä  -alueella, sekä ystäväni kuuli kaveriltaan että Teiskontien jossain kohin oli ollut myös, ja hän oli kerännyt myrkytettyä lihaa pussitolkulla pois.. Kauhulla odottaa koska kuulee Hervannassa olevan samanmoinen tilanne. Ruusaa oon kyllä pitänyt melkosen lyhyellä hihnalla ja tarkkaillut normaalia enempi. Heti jos näyttää siltä että jotain herkkupalaa etsii niin lähdetään liikkeelle, ensin tietysti rääkäisemällä "EI KOSKE!" Ruusasta sen yleensä näkee, niin ruoan perään kun on. Viereisestä talosta joku heittelee satunnaisesti myöskin leipäpalasia tuohon kävelytien viereen, siitä mennään aina vauhdilla ohi. Joskus Ruusa niitä syönytkin, mutta enpä silloin tajunnut että oisi oikeasti voinut olla nekin myrkytettyjä. Onneksi ei kuitenkaan ollut. Tietysti melkoisen tyhmähän sitä saa olla että heittää parvekkeeltaan myrkytettyä ruokaa, aika lyhyet jäljet sellaisella.

Mätsäristähän eräässä aiemmassa kirjoituksessani jo mainitsin. Tässä vielä jälkikäteen kuva melkeinpä onnistuneesta poseeraamisesta (tätä se taisi oikeasti olla parhaimmillaan..)


Itsehän olin ihan solmussa, entiedä mitkä ne tunteet tuossa oli mutta vähän ehkä nolottikin kun noin reenaamatta paikalle mentiin. Mutta eipä tuo nyt mitään haittaa, hyvä kokemus mulle sekä Ruusalle. Eiköhän sitä malttia ala pikkuhiljaa reenaamalla löytymään! Pari naamakuvastusta mun pienestä kullanmurusta.



Lopuksi vielä ihan toisenlaista asiaa. Taannoin ostin eräältä puolitutulta Raspberry Pi:n. Tulipa se tunkattua käyttökuntoonkin mutta sen jälkeen "unohtunut". Tuossa sillä hetken leikiskelin. Otinpa huvikseni muutaman kuvankin. Vertailukohteena tällä kertaa ensiapukortti, normaalin pankkikortin kokoinen siis.




tiistai 19. helmikuuta 2013

Proteiinipitonen rahkapannari

Aijai pakko vielä tällanen tänään jakaa, meinaan rahkapannari

250g rahkaa
3 kananmunaa
30g (1/2dl) vehnäjauhoja
20g ruisjauhoja TAI 30g herajauhetta
ripaus suolaa

Kaikki kulhossa sähkövatkaimella sekaisin, seos levitetään tasaisesti uunipellille. Tämähän tosiaan ei automaattisesti levity vaan itse täytyy esim lusikalla levitellä. Paistetaan uunissa n. 15min 200 asteessa. Pannarin kanssa voi tarjoilla esimerkiksi marjoja.


Jos pää olisi irtonainen, niin..

On kyllä ihan järkyttävän noloa myöhästyä töistä vain sen takia ettei lahopäänä muistanut ladata bussikorttia eilen. Teoriassa olisi pitänyt kylläkin ehtiä bussilla jolla menin, mutta sekin oli myöhässä. Omaan piikkiin tämä nyt silti meni, turha bussia syyttää.

Jokunen yö on nyt mennyt melkosen huonosti nukkuessa. Niska on ollut melkoisen jumissa viikon verta ja yölläkin olen kipuun heräillyt. Liikkuvuus on kuitenkin normaali etten ole tarpeelliseksi nähnyt mitään kummempaa kuin venyttely. Lisäksi eläintarha on hieman valvottanut. Toissayönä heräsin siihen, että kanit hyppelivät mun päällä ja sängyllä ja viimeyönä kun uusi tulokas Surku alkoi mellastaa juoksupyössä. Mukavasti hakkasi dunan seinää juoksupyörä. Pistin vessapaperirullaa pätkän väliin mutta eipä se paljoa auttanut sekään. Kyllä sitä sitten ennenpitkää sammahti paukkeesta huolimatta.

Ilmoittauduttiin Ruusan kanssa Pirkanmaan Noutajakoirayhdistyksen peto-kurssille (perustottelevaisuudesta lyhenne). Resurssien puitteissa kuulema työvuorotkin koitellaan järkätä että päästäisiin joka kerralle. Tänään olisi pitkästä aikaa tokon yksittäistunti. Tarkoitus olisi hioa luoksetuloa. Se on meillä kyllä ihan retuperällä, ihan hävettää. Tietty uhmalla osansa varmaan tässäkin asiassa. Joskus tuntuu että Ruusa haluaisi tehdä ihan päinvastoin kuin käsketään. Namit on hieman menettäneet tehoansa koulutusmielessä ja nyt niiden lisäksi kulkee lenkeillä mukana köysilelu. Vaihto myös toisiin nameihin hieman auttoi, muttei kuitenkaan motivoi samaan malliin kuin lelu. Kotona paras aika reenata mitään on juuri ennen ruokaa. Isoa tohellustahan se tuntuu olevan mutta kyllä se koira tekee lopulta mitä pyydetään kunyan ei periksi anneta. Näyttelyseisomista ollaan reenailtu nyt muutama päivä ennen ruokaa.

Sitten vähän vielä liikunta-asiaa. Salille en eilen selvinnyt jäätävän vatsakivun takia. Luulin että vatsatautia olisi pukannut mutta meni panadolin avulla iltaa kohden ohi. Ähisin sitten vielä illasta jumppakuminauhan kanssa ja ilman pienen kotireenin. Kumpparilla tuli tehtyä kyykyt, sjmave, yhden jalan prässi (tää nyt oli omakeksimä juttu), hauiskäännöt, kulmasoutu sekä vipunosto. Lisäksi vatsarutistukset ja punnerrukset (kevennetyt)  ilman apuvälineitä. Mukava kotireeniväline kyllä tuo kuminauha. Vastusta kun voi säätää melkoisen simppelisti. Ehkä joskus uskallan ottaa kuvia miten monikäyttöinen tuo onkaan..

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Eläintarha kasvaa vaan

Näinpä taas viikko saatu päätökseen kunnialla, tai ainakin melkein. Salille ei ole ihan tarpeeksi usein tullut mentyä, mutta turha sitä nyt jälkikäteen surkutella. Lenkkiä nyt sitten ja varmaan kotona jotain pientä reeniä kehittelen siivouksen päätteeksi, jonka jälkeen sitten saunan lämpöön. Jumppakuminauha on melko monipuolinen kotireeniapu. Löytyy myös jumppapallokin, joka useimmiten lähinnä lisäistuimena toimii.

Ja kuten otsikkokin kertoo, niin talouden eläinluku kasvoi taas yhdellä. Tällä kertaa tuli pieni talvikkopoika Surku rikastuttamaan arkea.

Surku kurkkii varovaisesti kuljetuslaatikostaan kun avaan kantta

Surku on 4kk vanha ja tulee eräältä tutun siskolta. Surku kun oli myyty heille tyttönä. Ensivaikutelmaltaan Surku vaikutti melkoisen ujolta, mutta annetaan pari päivää rauhassa tottua hajuihin niin eiköhän se siitä rohkaistu. Surkun nimi tulee kuulema muumeista. Surku oli hieman extempore -tulokas nyt. Eilen kysyttiin että tahdoinkos talvikon. Ismo, roborovski-kääpiöhamsteri, joka Pepen kanssa samaan aikaan kun tuli, kuolikin aika pian ja minulle jäi sitten kaikki tarvikkeet turhana seisomaan ja mietiskelin mitä niille tekisi. 

Sitten vielä vähän muuta. Kekkasin Instagramin hauskuuden tuossa vähän aika sitten. Tykkään kun kuvien värimaailmaa saa muutettua ja vähän efektiinkin voi vaikuttaa. Mukava uusi (tai jo vanha) tapa pistää kuvia jakoon. Instagramin profiililla voikin pitää jonkinlaista "kuvapäiväkirjaa". Sopii mulle, aina kun ei keksi sanottavaa. Lopuksi parit kuvat vielä sunnuntailta.




lauantai 16. helmikuuta 2013

Mätsärisählinkiä ja uudet farkut

Mätsäri ei ihan mennyt mallikkaasti, mutta ei se mitään. Tulipahan kokeiltua ja saatua vähän jotain kuvaa millasta meininkiä tuo on. Mulla kun siis ei ollut minkäännäköistä kuvaa oikein edes mitä tuo on. Ruusalla vähän keitti yli kun koiria oli niin paljon. Lisäksi paikka oli liiankin tuttu. Ruusa on käynyt tuolla Mustissa ja mirrissä muiden pentujen kanssa leikkimässä. Tietysti yhdisti sinne menon leikkiin. Ja koiria kun oli kymmeniä siellä muutenkin.. Kehässä kun olisi pitänyt seistä niin käytiin makuulteen nuuskimaan jalkojen alla olevaa mattoa, jota muut koirat oli kerenneet jo talloa. Sama kun tuli juosta edestakaisin. Juostiin kyllä vierellä mutta nenä maassa. Suorastaan nappiin siis meni! Mutta tästä on matka enää ylöspäin, paljon kontaktireeniä ja malttiharjoituksia. Eiköhän tuosta ihan hyvä koira tule vielä tuollakin saralla.

Tässä on jo katseltu PETO-kursseja keväälle. Harmittavaa kun ovat melkein kaikki jossain jumalan selän takana, autoa kun ei ole. Vaikeutta tuo myös epäsäännölliset työvuorot. Ei millään voi tietää onko neljän viikon päästä iltavuoro kurssipäivänä vai ei. Riskillä aion kyllä ilmoittautua, jos menee mönkään niin sitten menee. Bussillä pääsee noista yhteen ainakin melko kätevästi ettei pitäisi kulkemisen olla ongelma.

Nyt olisi tarkoitus ottaa viikonlopusta taas ilo irti. Eli pitkää lenkkiä koiruuden kanssa ja sitä rataa. Jospa kätkö tai parikin löytyisi. Käytiinkin tuossa viikko sitten ottamassa yksi premium mysti kun suht läheltä löytyi. Oli kyllä melkoisen mukavaa taas pitkästä aikaa saada kirjoittaa nimi logikirjaan. Huomenna sitten salille alakropan reeniin ja venytys ja rentoutus -tunnille.

Sitten ihan ennenkuulumatonta asiaa, minulta siis. Ostin eilen farkut! Edellisethän tosiaan ei pysy enää jalassa. Varsin mukavat jalassa, istuukin kohtuullisen hyvin. Mukavaa stretchiä ovat vieläpä. Otinpa ihan kuvankin kun kerrankin jaksoin itseäni peilistä katsoa.


Huippua puhelinlaatua, pimeessä ja käsikin tais vähän täristä. Takana myös varsin mukava kaaos. Sokokselta löytyi alesta pari vyötäkin, mutta huomasin kotona että toisesta on kadonnut vyön nuppi, joten ei pysy kiinni. Täytyy varmaan kävästä viikolla näyttämässä. Oli alessa joten en sitten tiedä onko niillä jotain palautusoikeutta/vaihto-oikeutta..? Tänään voisi ihan vain UFFilla kävästä katsomassa oisko jotain kivoja paitoja siellä. Suurin osa tosiaan nykyään roikkuu. Kuvassa olevat paita ja toppi ovat niitä harvoja jotka vielä edes jotenkin istuvat.



torstai 14. helmikuuta 2013

Hyvää ystävänpäivää!

Vaikken itse pidäkään ystävänpäivää juuri minään, niin silti kuitenkin ystävänpäivät itse kullekin. Sainpa ystävänpäivälahjuksiakin jopa. Kuntosalilta läksiessä vastaanotosta annettiin tulppaani kouraan, ja ystävältä jonka tapasin työpäivän jälkeen sain kahvipaketin lempparikahviani!


Salireeni toivottavasti meni perille. Ranne vieläkin toipuu syksyn rasitusvammasta joten yksin sillä ei oikein saanut vieläkään mitään hauiskääntöjä tehtyä. Oli pakko luovuttaa ja soveltaa hauiskäännöt alataljassa. Siinähän tuo toimikin. Eiköhän tuo käsi tuosta kuntoudu kun lihaksia vahvistaa. 

Tässä huomasin että vaatteet, siis KAIKKI vaatteet ovat kokoa liian suuria. Paidat roikkuu päällä, housut tippuu jalasta. Taitaa olla siis oikea hetki alkaa uusia vaatevarastoa.. Ihan liikaa ei viitsi kuitenkaan tässä tuhlailla, joten taidan aluksi suunnata UFF:ille katselemaan löytyiskö jotain kivaa. 

Mutta jääköön tämä lyhyeksi. Aamulla odottaa herätys pikkasen reilu kuuden tunnin päästä.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Kiirettä pitää

Tässä ruoan valmistumista odottaessa ajattelin hieman kirjoitella kun en muutakaan keksi/jaksa. Normaalisti suhtaudun maanantaihin kuten mihin tahansa viikon päivään. En pidä sitä huonompana kuin mitään muutakaan päivää. Eilinen kyllä olkoon poikkeus. Oli niin maanantai kuin vain voi olla, negatiivisessa merkityksessä. Bussi jolla oli tarkoitus mennä töihin, ei tullutkaan. Olin siis myöhässä. Töissä kohdalle osui ehkä koko työhistorian kiukkuisimmat asiakkaat. Töissä muutakin säätöä oli työpisteen kanssa.

Nämä täysmittaiset iltavuorot ei oikein sovi minun vuorokausirytmiini. Aamulla ei raaski kovin aikaisin herätä että jaksaa pysyä hereillä töissä. Sitten taas ennen töitä ei juurikaan ehdi tehdä kummempia. Koiran ulkoiluttaa ja ruoan tehdä ja pakata eväät. Tarkoitus oli eilen jo mennä salille ennen töitä, tänäänkin. Vaan ei vaan tunnu ehtiävän. Ja jos ehtiäisikin niin kiire tulisi joka tapauksessa. Opiskellakin täytyisi, ei vain oikein tunnu siihenkään olevan aikaa niin paljon kuin haluaisi.

Valituksen jälkeen iloisempiin asioihin. Ruusan kanssa ilmoittauduttiin parille Tokon yksittäistunnille jotka sopivat työaikatauluun. Harmiksemme näiden tuntien päivä vaihtuu helmikuun jälkeen joten jäänee sen jälkeen toistaiseksi taas. Mutta otetaanpa näistä parista kerrasta ainakin ilo irti!

Lisäksi ilmoittauduttiin "mätsäriin" joka järjestetään Hervannan Mustissa ja Mirrissä tulevana lauantaina. Hiukan jännittää kun Ruusa tuntuu aina sekoavan onnesta kun astellaan Mustimirrin ovesta sisään, että kuinka jaksaa siellä sitten keskittyä. Onneksi kyse nyt ei kuitenkaan kovin vakavasta mittelöstä ole, kokemusta ollaan menossa kartuttamaan lähinnä. Kyllähän tuo nyt useimmiten tuntuu pystyvän keskittymään, varsinkin jos namit kaivaa esille motivaattoriksi.

Kätköilyt on myöskin tässä kiireessä jääneet hieman taka-alalle. Kuitenkin eräs Premium Member -kätkö tuli tuossa sunnuntaista haettua. Viikon myöhässä siis saatiin 55 kätkön rajapyykki saavutettua. 

Tänään otan iltavuoroon neulomukset mukaan ja toivon että olisi melko hiljainen ilta. Saisi mahdollisesti viimeinkin tehtyä JOULULAHJApipon loppuun. Köh. Omastakaan piposta ei enää kovin paljoa olisi jäljellä. Mutta eiköhän ne tästä edisty.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Kyykkätunnelmia

Taas oli se aika vuodesta kun pääsi kisaamaan maailmanmestaruustasolla - siis Akateemisen Kyykän MM-kisoissa. Varsin hauskaa oli, vaikkei taaskaan jatkoon päästy. Paremmin kuitenkin pelattiin kuin viimevuonna. Kannustamassa meitä oli poikien joukkueen lisäksi muutama muukin kaveri.

Ja siitä tähtäyslinja!

Tästähän perinteiseen tapaan matka jatkuikin sitten pulkkamäkeen. Ruusan otin mukaan siinä vaiheessa kun kyykkä-pelit meidän osalta oli pelattu. Näyttämönpuistoon lähdettiin siis mäkeä laskemaan. Mukaan seurueeseen oli eksynyt myös eräs vastajoukkuetta kannustanut mieshenkilö. Pulkkamäen jälkeen suurin osa porukasta jatkoi erään poikien joukkueessa pelanneen luokse. Minä lähdin kotiin ja menin aikaisin nukkumaan.

Sitten vähän muuta. Salireenit on lähtenyt käyntiin melkoisen hyvin. Perjantain alakropan treeni meni ainakin perille. Eilen hieman poltteli kyykkäpeleissä pakaroita ja reisiä. Tänään en sitten meinannut päästä sängystä edes ylös. Tulee näköjään jälkijunassa tuo pahin lihassärky. Eilen myös annoin itselleni kahden viikon tiukan ruokavalion jälkeen karkkipäivän. Pieni pussi karkkia meni, mutta muuten aikalailla oli normaalit syömiset.

Jotenkin kierolla tavalla on alkanut nauttia ruoanlaitosta kun on niin yksinkertaisia ruokia mitä pistää ja varioida. Ei tarvitse hirvittävästi miettiä mitä sitä tekisi, kunhan vaan tekee ja vaihtelee. Samalla tulee syötyä terveellisesti. Lempikasvis on ehdottomasti tomaatti ja sitä kyllä ruoasta löytyy aina. Proteiinit tulee aika pitkälti joko kanasta tai naudan paistijauhelihasta sekä raejuustosta. Hiilarit Realista tai pastasta, ja jos oikein innostuu niin riisistä. Tältä näytti päivällinen.


Tämän jälkeen ei myöskään ole tiedossa ruokakuvia hetkeen kun mitään uutta ja hienoa en jaksa keksiä.


tiistai 5. helmikuuta 2013

Jauhelihapihvit a la Henna

Keksinpä mainiosti miten jauhelihapihvejä voi tehdä pistämättä jotain kermaviilejä tai vastaavia kostukkeeksi. Käyttämällä tomaattimurskaa tietty! Oma tomaattimurskalemppari on Pirkan valkosipulimaustettu. Siinä ei juurikaan mitään muuta ole kuin tomaattia sekä valkosipulia. Pihvit siis valmistuvat näin:

400g naudan paistijauhelihaa (tai mitä kukin nyt tykkää käyttää)
120g tomaattimurskaa
mausteita oman maun mukaan

Kaikki vain kulhoon sekaisin ja vaivataan kiinteäksi mytyksi. Siitä sitten neljä palloa ja taputellaan pellille iso, litteä ja pyöreä lihaläntti. Uuniin 200asteeseen 20minuutiksi. Ja valmiita ovat! Näitä vaikka hampparin väliin.

Tältähän näytti oma illallinen.