sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosi vaan vaihtui. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia asioita ja jonkun verta ikäviäkin asioita. Näin sitä kuitenkin siitä vaan selvittiin, hieman viisaampana. Nyt ei kun nokka kohti uutta vuotta ja sen tuomia haasteita.

Talouteen tuli hieman perheenlisäystä taas viikko sitten. Kääpiöluppakani Pepe sekä pieni Roborovski Ismo. Ismo täällä tosin ei kauaa viipynyt, lähti hamstereiden taivaaseen. Ismon ikä ei ollut tiedossa joten saattoi ihan vanhuuskin olla syynä. Kääpiöhamsterit kun eivät kovin pitkäikäisiäkään ole. Pepe on hieman reilu kolmevuotias ja kovin rohkea pieni kani. Ikävä kyllä oli hieman karu alku Pepellekin täällä meillä. Pepe näytti ettei syönyt kunnolla pariin päivään ja kolmantena päivänä sitten veinkin eläinlääkärille Nokialle, kanin kun olisi kuitenkin jatkuvasti syötävä että vatsa toimii. Syömättömyys voi kanille olla kovinkin kohtalokasta. Eläinlääkärissä sitten selvisikin, että Pepellä oli järkyttävän kokoiset hammaspiikit poskihampaissa. Olivat siis hampaat kasvaneet liikaa ja vieläpä ulospäin, että painoivat poskia suun sisältä kovin ja aiheuttivat kipua. Siksi syöminenkään ei onnistunut, kun aina kun yritti syödä niin aiheutui kovat kivut. Nämä eläinlääkärin mukaan olivat olleet Pepellä jo kauan. Eläinlääkäri hioi piikit pois ja antoi tarkan ruokavalion jota tulisi jatkossa noudattaa. Sanoi kyllä että tämä vaiva tulee varmasti uusimaan jossain vaiheessa, pitää siis tarkasti seurailla. Nyt Pepe kuitenkin näyttäisi olevan kunnossa ja syökin hyvin. On myös entistä uteliaampi ja seurallisempi. Saa nähdä koska saadaan alkaa tutustutettua kahteen muuhun kaniin. Ensin kuitenkin Mei (tyttökanini) sekä Pepe olisi vietävä leikattavaksi jottei vahinkoa käy.

Pepe ja Ruusa tutustumassa toisiinsa

Neulomispuuhat on hieman ollut tauolla tässä kiireiden takia. Töitä on tarpeeksi, opetustyökin jatkui joulutauon jäljiltä ja opiskellakin täytyisi. Hieman univajekin tässä viikon ajan vaivannut. Kesken olisi edelleen poikaystävän JOULUlahjapipo. Tässä kun oppii aikatauluttamaan elämäänsä taas niin eiköhän sekin siitä sitten valmistu. Vieläpä niin että ehtiäisi tässä tämän talven aikanakin vielä käyttää. Lankoja odottelisi myös. Ostin joulun alla Jyväskylästä Titityystä itselleni pipolankaa, Malabrigo Worstedia värissä Emerald. Kuvassa on tummempi mitä luonnossa, ja kirkkaamman sävyinenkin.


Lopuksi vielä koirakuulumisia. Ruusalla on melkonen uhmaikä ollut meneillään. Kasvattajalta saatujen apujen myötä kuitenkin alkanut ulkoilu helpottua. Oli siis ongelmana että Ruusa alkoi riuhtoa hampaillaan hihnaa ja äristä kun ei saanut tahtoaan läpi. Eli koiraa jos ei päässyt tervehtimään tai jos jotakuta ihmistä joka kulki ohi.. Monesti tulin pihalta sen kanssa savu korvista nousten. Sitten otin pihalla tosi tiukan asenteen ja homma helpottuikin huomattavasti. Koiran siis oli kuljettava vierellä ellen toisin antanut lupaa, ja jos ei sujunut niin nykäisy niin että koira oli taas vierellä. Nyt alkanut ulkoilu olla jopa mukavaa taas. Vielähän noita välillä tulee mutta niiden yli päästään jo paljon helpommin. Nyt kuljetaan pitkälti jo niin että koira on vierellä ja hihnakin pysyy löysällä. Lupa lumipenkkaankin on mennä juoksemaan mutta sen jälkeen sitten taas kuljetaan nätisti. Olin siis ulkona aivan liian lepsu, vaikka luulin pitäväni tiukkaakin kuria aiemmin. Lopuksi vielä pari koirakuvaa.
Nenät vastakkain nukkuen joululahjaksi saadun lelun kanssa

Uusivuosi vietettiin rennosti eikä raketit haitannut löhöämistäkään

Ai sitä riemua kun Ruusa tajusi että ikkunastahan näkeekin kaikkea jännää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti