maanantai 21. tammikuuta 2013

Kätköputki ja Riiviö-Ruusa


Kätköputki sen kun jatkuu. Viisi päivää löytöjä takana ja tällä hetkellä löytöjen määrä on yhteensä 44. Tavoitteeksi asetin itselleni 50 kätköä viikon loppuun mennessä. Tämä kylläkin varmaan toteutuu jo reippaasti ennen viikonloppua. Haaveenahan on myös tehdä oma kätkö. Idea ja teema tälle onkin mietittynä. Käytännön toteutusta vielä pohdin. Alla vielä päivän kätköreissun maisemakuvia.



Koiran kanssa ollaan välillä savut korvista nousten. Ruusan uhmaikä on pahimmillaan kamala. Uhmasta suurin osa tapahtuukin ulkoillessa. Alkaa hirveä talutushihnasta kiskominen hampailla ja äriseminen. Tätä ei tapahdu aina, mutta kuitenkin sen verta usein että alkaa olla omatkin hermot riekaleina pikkuhiljaa. Kasvattajalta saadut vinkit kylläkin ovat tepsineet hyvin jo, vaan ei kokonaan olla saatu kitkettyä pois. Lauantaina ollaan myös menossa yksityistuokiolle koirakouluttajalle ja tämän asian aion nostaa esiin. Myös jotain tokojuttuja olisi mukava saada kotiharjoiteltavaksi.

Neulomukset seisoo aika pitkälti. Innostuin aloittamaan omaa pipoani vaikka muka lupasin etten aloita ennenkuin aiempi pipo, joka oli tarkoitus antaa joululahjaksi, olisi valmis. Noh, nyt kävi näin. Ehkä tässä taas herää neulomusinto ja halu saada keskeneräiset loppuun, tai edes osa..






sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kätköviikonloppu

Saikkuviikon jälkeinen viikonloppu olikin täynnä ulkoilua. Otettiin kiinni se mitä joutui viikolla huilimaan. Lauantaina lähdin miehen kanssa Tesomalle ja Tohloppiin kätköilemään, jota ennen saatiin Hervannasta myös uusi kätkö kiinni. Tohloppiin lähdettiin hyvin varustautuneina ja reittikin oltiin katsottu valmiiksi. Mukana oli termari täynnä kuumaa glögiä, istuinaluset sekä pari pahvimukia.Alkumatka ei ihan mennytkään kyllä suunnitelmien mukaan. Tarkoitus oli jäädä bussista pois Ylen rakennuksella, vaan eihän bussi numero 13 sen edestä mennytkään. Lähdettiin siis alunperin suunniteltua reittiä väärään suuntaan.





Tämä oli hyvä tapa tutustua Tesoman ja Tohlopin väliseen maastoon. Mukavasti päädyttiin myös jäätä pitkin Tohlopinsaareen, jossa sitten istahdettiin nautiskelemaan glögit.

Tohlopinsaari siintää edessäpäin

Kaikenkaikkiaan reissusta irtosi 10 löytöä. Matkaa tuli kaikenkaikkiaan talsittua n. 7km. Yksi kätkö jäi noutamatta oman lukihäiriön takia, en osannut lukea tarpeeksi tarkasti kuvausta.


Nyt sunnuntaina sitten päätettiin (tai minä päätin?) lähteä Hervantaan hakemaan muutamaa kätköä. Tällä kertaa siis tuli koirakin tietysti mukaan. Ensimmäinen oletettu kätkö oli laskuvirheinen multi Suolijärven rantapolulla, eli tätä ei siis löytynyt. Sitten matka jatkui jäätä pitkin rannan viertä Suolijärven päätyyn ja siitä metsäreittiä Särkijärven rantaan. Täällä ei ollutkaan aiemmin tullut käytyä. Pilkkijöitä näytti jonkun verta olevan.

Suolijärvi
Särkijärvi ja silta Vuorekseen
Särkijärveltä matka sitten jatkui lähelle metikköön hakemaan eräs kätkö, jota aiemmin oltiin käyty jo katselemassa mutta ei löydetty. Nytkin GPS pyöritteli edestakaista niin jouduttiin hieman isompi alue seuloa läpi. Löytyi kuitenkin viimein. Tästä oli tarkoitus edetä vielä Hervannan vesitornille, mutta koiralla iski kiukku kun tassuihin kerääntyi lunta. Omakin vatsa alkoi murista jo. Suunnattiin siitä sitten eräälle mysteerimultille, jota oltiin pariin otteeseen käyty etsimässä, ja löydettiinkin kaikki kolme pistettä. Päätettiin tosin itse purkki käydä loggaamassa myöhemmin. Ihan hyväkin ettei pitemmälle lähetty, olisi lenkki muuten venynyt taas kovin pitkäksi. 7km tuli näinkin matkaa. Koira sammui kotona lähes heti ja itsekin kyllä huomaa että sairastelun jälkeen on liikkunut yhtäkkiä paljon.

Koko viikonlopun saldo siis onkin nyt 13 kätköä. Viidenkympin raja häämöttää jo suht lähellä. Saapi nähdä mitä ensi viikonloppuna keksii!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Kätköily koukuttaa

Näin sitä tässä vaan yökukutaan. Viikko lähti vähän ontuen käyntiin. Aamulla nukuin pommiin töistä ja töissä sitten myöhemmin tajusinkin olevani sairaana. Kurkku olikin ollut jo jokusen päivän melko karhea ja vähän kipeäkin ja nyt sitten ollaan hetki flunssasaikulla parantelemassa.

Olen innostunut tässä ratkomaan mystejä, joka on arvoituksellinen geokätkötyyppi. Mysti on siis jonkinlainen arvoitus ja kun arvoituksen ratkaisee, saa oikeat koordinaatit jossa kätkö on. Moni mysti on ratkennut siis, vaan nyt seuraavaksi pitäisi löytääkin. Saikku siis vielä ratkotaan ja kun flunssa hellittää niin lähetään purnukoiden perään. Ruusa on ollut monesti kätköreissuilla mukana, vaan ei oikein malta aina odottaa kun ihmiset etsii purnukkaa. Useinhan tosin on sellainen ihana tilanne että voi päästää metikköön vapaaksi kun itse etsii purnukkaa. Vaan ikävä kyllä aina tämä ei ole mahdollista.

Cthulhu-pipo alkaa olla loppumetreillä. Sen kun tässä saisi valmiiksi niin saisi aloitettua oman pipon ja tumput veljelle, Hieman muokkasin ohjetta omalle käsialalleni sopivammaksi. Pipon alareunaan tein pidemmän "reunakuvion". Luultavasti pipolle täytyy vielä tehdä lisää pituutta loppukavennuksissakin.


Pitääpä tässä myös ihan ylpeänä mainita että tein elämäni ensimmäisen nakkisopan aivan itse! Naurakaa pois. Harvemmin keittoruokia tulee edes ajateltua, joten tämä oli melkoisen suuri saavutus. Minun nakkisoppaani vaan ei peruna kuulu. Olikin kyllä yllättävän helppo ruoka, varmasti jatkossakin valmistuu.

Mutta tämä yökukkuja taitaa kuitata tähän.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Uusi vuosi, uudet kujeet

Niin se vuosi vaan vaihtui. Viime vuosi toi mukanaan paljon mukavia asioita ja jonkun verta ikäviäkin asioita. Näin sitä kuitenkin siitä vaan selvittiin, hieman viisaampana. Nyt ei kun nokka kohti uutta vuotta ja sen tuomia haasteita.

Talouteen tuli hieman perheenlisäystä taas viikko sitten. Kääpiöluppakani Pepe sekä pieni Roborovski Ismo. Ismo täällä tosin ei kauaa viipynyt, lähti hamstereiden taivaaseen. Ismon ikä ei ollut tiedossa joten saattoi ihan vanhuuskin olla syynä. Kääpiöhamsterit kun eivät kovin pitkäikäisiäkään ole. Pepe on hieman reilu kolmevuotias ja kovin rohkea pieni kani. Ikävä kyllä oli hieman karu alku Pepellekin täällä meillä. Pepe näytti ettei syönyt kunnolla pariin päivään ja kolmantena päivänä sitten veinkin eläinlääkärille Nokialle, kanin kun olisi kuitenkin jatkuvasti syötävä että vatsa toimii. Syömättömyys voi kanille olla kovinkin kohtalokasta. Eläinlääkärissä sitten selvisikin, että Pepellä oli järkyttävän kokoiset hammaspiikit poskihampaissa. Olivat siis hampaat kasvaneet liikaa ja vieläpä ulospäin, että painoivat poskia suun sisältä kovin ja aiheuttivat kipua. Siksi syöminenkään ei onnistunut, kun aina kun yritti syödä niin aiheutui kovat kivut. Nämä eläinlääkärin mukaan olivat olleet Pepellä jo kauan. Eläinlääkäri hioi piikit pois ja antoi tarkan ruokavalion jota tulisi jatkossa noudattaa. Sanoi kyllä että tämä vaiva tulee varmasti uusimaan jossain vaiheessa, pitää siis tarkasti seurailla. Nyt Pepe kuitenkin näyttäisi olevan kunnossa ja syökin hyvin. On myös entistä uteliaampi ja seurallisempi. Saa nähdä koska saadaan alkaa tutustutettua kahteen muuhun kaniin. Ensin kuitenkin Mei (tyttökanini) sekä Pepe olisi vietävä leikattavaksi jottei vahinkoa käy.

Pepe ja Ruusa tutustumassa toisiinsa

Neulomispuuhat on hieman ollut tauolla tässä kiireiden takia. Töitä on tarpeeksi, opetustyökin jatkui joulutauon jäljiltä ja opiskellakin täytyisi. Hieman univajekin tässä viikon ajan vaivannut. Kesken olisi edelleen poikaystävän JOULUlahjapipo. Tässä kun oppii aikatauluttamaan elämäänsä taas niin eiköhän sekin siitä sitten valmistu. Vieläpä niin että ehtiäisi tässä tämän talven aikanakin vielä käyttää. Lankoja odottelisi myös. Ostin joulun alla Jyväskylästä Titityystä itselleni pipolankaa, Malabrigo Worstedia värissä Emerald. Kuvassa on tummempi mitä luonnossa, ja kirkkaamman sävyinenkin.


Lopuksi vielä koirakuulumisia. Ruusalla on melkonen uhmaikä ollut meneillään. Kasvattajalta saatujen apujen myötä kuitenkin alkanut ulkoilu helpottua. Oli siis ongelmana että Ruusa alkoi riuhtoa hampaillaan hihnaa ja äristä kun ei saanut tahtoaan läpi. Eli koiraa jos ei päässyt tervehtimään tai jos jotakuta ihmistä joka kulki ohi.. Monesti tulin pihalta sen kanssa savu korvista nousten. Sitten otin pihalla tosi tiukan asenteen ja homma helpottuikin huomattavasti. Koiran siis oli kuljettava vierellä ellen toisin antanut lupaa, ja jos ei sujunut niin nykäisy niin että koira oli taas vierellä. Nyt alkanut ulkoilu olla jopa mukavaa taas. Vielähän noita välillä tulee mutta niiden yli päästään jo paljon helpommin. Nyt kuljetaan pitkälti jo niin että koira on vierellä ja hihnakin pysyy löysällä. Lupa lumipenkkaankin on mennä juoksemaan mutta sen jälkeen sitten taas kuljetaan nätisti. Olin siis ulkona aivan liian lepsu, vaikka luulin pitäväni tiukkaakin kuria aiemmin. Lopuksi vielä pari koirakuvaa.
Nenät vastakkain nukkuen joululahjaksi saadun lelun kanssa

Uusivuosi vietettiin rennosti eikä raketit haitannut löhöämistäkään

Ai sitä riemua kun Ruusa tajusi että ikkunastahan näkeekin kaikkea jännää!