maanantai 30. joulukuuta 2013

Pari kuukautta pähkinänkuoressa

Kappas, taas aika hujahti ihan tuostanoinvaan. Marras- ja joulukuu meni melkoisen hujauksessa. Tenttejä tuli ja meni, osa hyvin, osa huonosti. Opintopisteitä kuitenkin on karttunut jo syksyllä enemmän kuin koko viime lukuvuonna yhteensä. Työkuviotkin selkeni joulukuusta eteenpäin oikein hyvin. Nyt olen vakituisessa osa-aikaisessa työsuhteessa. Työt sopii opiskelun ohelle oikein mahtavasti eikä enää tarvitse seilata tuntia töihin ja toista pois töistä. Muutenkin työpaikka lienee parhaita mitä olisi opiskelun ohelle voinut toivoa. Elämä siis hymyilee!

Eläintarhakin voi hyvin. Ruusa on hyvässä kunnossa, korvatkin tuntuvat olevan jo päässä yhä useammin. Motivaatiota omatoimiseen reenailuunkin riittää. Kanit välillä koettelevat mun hermoja, mutta se nyt ei ole mitään uutta. Joskus yöllä heräilee räminään ja paukkeeseen kun keksivät milloin mitäkin. Pieni hamsteri Surku jakselee myös hyvin. Tuntuu olevan toisinaan hyvin sosiaalinenkin.

Pari kuukautta tässä on mennyt tosiaan aika pitkälti kouluhommissa, töitä tehdessä ja Ruusan kanssa touhutessa. Jossain määrin on neulottu ja sarjoja katseltu. Hieman on miettimistyötäkin tullut tehtyä. Lähinnä mielessä on ollut ympäristöä turhaan kuormittavat asiat (jep, sisäinen hippi hyppää esiin!). Mitä harvemmin moni ajattelee on se, että ne samaiset asiat kuormittavat omaa kehoakin. Puhdistusaineet, pesuaineet, hajusteet, lisäaineet.. jnejne. Lista jatkuu loputtomiin. Itse olen jo jonkin aikaa tehnyt siirtymää vegaanisiin, mahdollisimman vähän ympäristöä ja omaa kehoa kuormittaviin kemikaaleihin. Vielä asunnosta toki löytyy puhdistusaineita yms. mitkä käytän loppuun. Haaskuutahan sekin olisi että heittäisi pois. Ruokaa valitsen toisinaan hyvinkin eettisenä versiona. Joulukinkkubisnes on mm. sellainen, joka kuvottaa jo ajatuksena.

Tällaista pientä hipistelyä täällä. Lupaan myös nyt, että kirjoittelen uudenvuoden ajatuksia tuossa vuodenvaihteen tienoilla! Kuvasaastettakin lienee tulossa.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Viikonlopun viettoa ja koiran reenijuttuja

Huh! On ollut jotenkin rento viikonloppu, paria pientä vastoinkäymistä lukuunottamatta. Perjantaina menin työpäivän jälkeen Tampereen teatteriin katsomaan ja kuuntelemaan Les Misérablesin. Tätä olinkin jo jokusen kuukauden odottanut ja vihdoin koitti se aika kun pääsi. Paikat nyt ei ollut mitenkään huiput, mutta se unohtui jossain vaiheessa kun uppoutui musikaalin lumoihin. Ei voi oikein muuten sanoa kuin että vau. Liekö sitten musikaalin tuottama tunnekuohu vaiko väliajalla juotu pieni kahvikupillinen syypää siihen, että valvoin seuraavan yön. Pitkästä aikaa oli aivan toivoton olo kun yritti nukkua. Jokainen pienikin ääni alkoi käydä hermoille ja kanit saivatkin kuulla muutaman kirosanan siinä yön mittaan. Reilu pari tuntia sängyssä maanneena hermostuin ja nappasin peiton ja tyynyn ja menin sohvalle nukkumaan. Pyöriskely jatkui sohvallakin ja katosoin viimeisen kerran kelloa kun se läheni aamuviittä. Sitten se uni lopulta tuli mutta montaa tuntia se ilo ei kestänyt.

Liekö sitten roimasta univajeesta johtuvaa, mutta seuraavana yönä iskikin mielenhäiriö, ja aloin siivoamaan keittiötä aivan perusteellisesti. Kävin kaapit läpi ja järjestelin ne uudestaan. Kaiken turhan pistin myyntiin. Tänään aamulla homma jatkui muiden kaappien läpikäymisellä. Ja nyt kun on tähän asti päästy, onkin seuraavana sitten varaston vuoro. Täytyykin vähän nyt ihmetellä. Miten joillain ihmisillä on niin vähän tavaraa? Tuntuu ettei ole edes niin paljoa säilytyskalusteita ja silti koti on kuin sisustuslehdestä. Olen ehkä hieman katkera..

Ruusan viikko on ollut varmasti parempi kuin hetkeen. Iltavuorojen ansiosta olen aamuisin käynyt pitkiä lenkkejä Ruusan kanssa ja niiden jälkeen se onkin ollut melkoisen väsy. Tuhoja on tullut silti vielä, kuten viimeisimpänä kauhistuksena reikä seinässä. No, ei auta itku markkinoilla. Nyt vaneri peittää reikäkohtaa eikä näin ollen reikä ainakaan suuremmaksi toivottavasti pääse. Toko meni meillä ensimmäistä kertaa melko huonosti. Oikeastaan niin huonosti että teki mieli sitoa koira aitaan kiinni ja lähteä itse kävelemään kentältä. Ruusan korvat oli jäänyt kotiin ja mukana olleet namit eivät riittäneet pitämään mielenkiintoa yllä. Ainoa mikä onnistui toistumiseen, oli pitkänmatkan luoksetulot vaikka ympärillä oli muita koiria. Nyt ollaankin harjoiteltu itseksemme tehostetusti asioita joita siellä käytiin. Klikkeri on meillä namien lisäksi näköjään iso motivaattori. Sitä ei olla nyt aikoihin käytetty, mutta tuossa pari päivää sitten otin sen ihan huvikseni ulos mukaan ja Ruusan leikkiessä naapurin staffipennun kanssa tuli testattua sen teho. Kutsu, ja jos pienikin reaktio niin klik. Samantien Ruusa sitten juoksikin luokse. Meinasipa siinä leuka tipahtaa maahan hämmästyksestä. Kuurohan se normaalisti tuollaisessa tilanteessa on. Sen jälkeen kun on käyty reenailemassa on klikkeri ollut ehdottomasti helpottava tekijä. Tehostanut oppimista.

Pakkanen teki syksyisestä maisemasta entistä nätimmän

Kauan ne pakkaset ei kestänytkään sitten. Siitä seurasi tämä.


sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Terveydestään huolehtimisen tärkeys

Mun on pakko ottaa esiin vähän vakavampi asia koska tämä on sellainen mitä olen miettinyt jo pitkään ja nyt tuntuu siltä että pakko puhua suuni puhtaaksi julki. Olen pitkään ollut kiinnostunut terveyteen liittyvistä asioista: ravitsevasta ruoasta ja liikunnasta. Olen myös seuraillut enempi ja vähempi erilaisia "superruokatrendejä", vitamiinien tärkeyttä ja kaikennäköisiä ruokavaliotrendejä. Onhan tuota tullut itsekin karppausta aikanaan kokeiltua, mutta pidemmän päälle se ei sopinut mulle. Ruokahalu katosi. Nyt sitten olenkin ollut gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla melkein kuukauden. Olo on ollut mahtava, tasan yhtenä päivänä oli vatsani hieman kipeä mutta voi olla että olin onnistunut epähuomiossa syömään jotain huonoa. Tai sitten se oli vaan jokin muu ruoansulatushäiriö. Tämä kuitenkin on jo huippusaavutus, sillä ennen tätä muutosta vatsavaivoja on ollut viikoittain ja useampana päivänä viikossa, vaikka ihan perusterveellisesti olisikin syönyt.

Mutta takaisin asiaan. Mikä tekee ihmisistä laiskoja oman terveytensä suhteen? Minkä takia syödään epäterveellistä ruokaa paljon ja liikutaan olemattoman vähän? Moni ei ehkä ajattele näitä seuraamuksia omaa nenäänsä ja tätä hetkeä pidemmälle. Itse en haluaisi ainakaan sitten mahdollisesti tuleville lapsilleni antaa epäterveellisiä elämäntapoja normaalina tapana elää. Ja vaikka nyt olisikin suht terve näillä huonoilla elintavoilla, ei se tarkoita sitä että kymmenen vuoden päästä voisi hyvin. On tärkeä myös ajatella tulevaa toisinaan. Se mitä ja miten jaksaa kymmenen tai kolmenkymmenen vuoden päästä, on siitä kiinni miten siihen asti eletään. Näin yksinkertaisesti ajateltuna ainakin.

Terveempi elämä voi lähteä ihan pienistä jutuista. Korvataan niitä kaupan eineksiä kotitekoisella ruoalla johon sisällytetään kasviksia ja käydään vaikka ihan pienellä vartin tai puolen tunnin reippaalla kävelyllä vähintään muutaman kerran viikossa. Ajan voi ottaa pois sieltä pelaamisesta tai tv:n katsomisesta. Ja mikä tärkeintä: alkuun ei kannata vaatia itseltään enempää kuin on realistista. Se vartin reipas (syke nousee) kävely vaikka kolmena päivänä viikossa on jo sekin hyvä alku.

Tiivistettynä siis: kannattaa miettiä tätä hetkeä pidemmälle ja sitä, kuinka omat elintavat vaikuttavat muihin ympärillä oleviin ihmisiin.

torstai 17. lokakuuta 2013

Patukkayhteenvetoa sekä kaapin täyttämistä

Kuten edellisessä postauksessakin jo mainitsin, täyttelin hieman ruokakaappiani erilaisien tarpeellisuuksien osalta. Ruohonjuureen tosin tilauksen pistin netin kautta joten siinä jokunen päivä menee ennenkun saan hyppysiini.

Olenhan nuita taatelimassapatukoita nyt väkerrellyt ja kokeillut erilaisia yhdistelmiä. Toimivia ovat olleet ainakin seuraavat:
- cashew, mulperi ja raakakaakaojauhe
- cashew, mulperi ja pakastekuivattu mansikka
- cashew ja kookoshiutaleet
- kookoshiutaleet ja mulperi

Toimimaton:
- pehmeä aprikoosi, mulperi ja kookoshiutaleet

Kokeiluun on ainakin menossa seuraavat:
- cashew ja rapea omenapala
- cashew ja raakakaakaorouhe (nibsit)
- cashew ja hampunsiemen
- cashew, minttu ja raakakaakaojauhe

Tuosta aprikoosin sotkemisesta sen verran, että maku muuttui järkyttävän tunkkaiseksi. En tiedä oisko sama sitten kuivemmalla aprikoosilla vai muuttuisiko olennaisesti parempaan suuntaan. Testaan ehkä joskus. Tai sitten en. Hoksasin myös että blenderissä on helpompi näitä patukoita sotkea kuin käsin. Linkki alkuperäiseen ohjeeseen.

Nyt kaappiini siis ilmestyikin näitä raakakaakaonibsejä sekä luomulaatuisia rapeita omenapaloja. Kaakaonibsit vaativatkin ehdottomasti kaverikseen makeaa joten voisi hyvinkin sopia näihin patukoihin. Lisäksi mukaan tarttui maapähkinävoita, luomu mangoviipaleita (jotka katosikin jo parempiin suihin), lisää mulperimarjoja, chai teetä sekä ruususuolasaippua. Tarkoituksena olisi myös kotitekoista Chai Lattea kokeilla, mantelimaitoon tehtynä.


Taatelimassapatukka. Makua antamassa cashewpähkinät, mulperimarjat sekä pakastekuivattu mansikka.

Ruohonjuuresta sen sijaan on tulossa seuraavanlaista: Gluteenitonta lakritsaa, Wakame riisinuudelia, vihreää savea sekä instant meal misokeittoa. Vihreää savea lukuunottamatta siis syötäviä asioita.

Herkuttelut mulla onkin jäänyt melko vähälle, mutta lakritsaa hiukan kaipaa ajatuksen tasolla ainakin vaikkei sitä muutenkaan tullut syötyä kuin hyvin harvoin. Taatelimassapatukat tuntuvat pitävän makeannälän poissa aika tehokkaasti ja nytkin herkuttelu rajoittui luomu mangoviipaleisiin. Tummaa suklaata tulee napsittua satunnaisesti. Viikonloppuna tuli myös suklaafondueta taas pitkästä aikaa harrasteltua. Toimi muuten hyvin niinkin että mantelimaidolla notkistutti.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Astangajoogaa

Viikonlopun aikana kävin hyvän ystäväni kanssa Astangajoogan peruskurssilla jonka järjesti Prana. Oli varsin kroppaa ja mieltä avaava kokemus ja ehdottomasti harrastus jatkuu. Epäonnekseni nyt ei vaan ehdi käydä ohjatuilla tunneilla tällä enkä ensi viikollakaan kuin korkeintaan kerran joten harjoittelu parin viikon ajan käy pääasiassa kotona. Onnekseni netistä löytyy perus asanat (asennot) joten kun hengityksen järkeistää oikein voi itsekin harjoitella siltä osin kuin muistaa. Kroppaa avatessa ihan hyvä nyt alkuun varmasti viipyäkin asanoissa kun lämmön on ensin saanut ylle. Tuli huomattua että on melkoisen rautakanki.

Eilen aamuna kun ei ollut kiirusta, ajattelin kokeilla miltä tuntuu tehdä tyhjällä vatsalla ennen aamupalaa hieman tiivistetympi setti. Ensin haeskelin hyvää ja oikeatekniikkaista hengitystä hetken. Ja niin siinä vaan kävikin että puolen tunnin setillä sain hien pintaan sekä energisen ja hyvän olon. Saattaa tästä tulla kiireettömien aamujen aamurutiini.

Tuli hieman osteltua kaikennäköistä hyödyllistä töistä sekä tilattua vähän lisää Ruohonjuuresta, mutta näistä sitten lisää ensi kerralla.


keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Itseni hemmottelua ja lisää patukkaa

Viikonloppuna omistin aikaa ihan vaan itselleni. Oli tosi mukavaa rauhoittua pitkästä aikaa kunnolla! Kävin äitinikin kanssa hieman ostoksilla (minä joka vihaan kaupoissa pyörimistä). Sain synttärilahjaksi valita teknisen paidan ja löytyihän sitä nätti juoksupaita mulle nyt syksyn kylmeneviin ilmoihin.

Ei niin imarteleva kuva mutta nätti se oikeasti on!
Lisäksi shoppailin itselleni shampoopalan ja sen kanssa käytettävän hiushuuhteen. Näitä oon jo itseasiassa vuoden verran miettinyt mutta nyt raaskin vasta ottaa kokeiluun. Tähän asti tuntunut hyvältä, mitä nyt kaksi pesua vasta käyttänyt. Hieman hiukset tahmasen tuntuiset muttei likaisen näköiset tai muuta.


Nyt vielä extrana tänään kävin Ruohonjuuresta ostamassa tuota samaa sarjaa olevan kasvosaippuankin. Sitäkin tuossa yhtenä päivänä nettisivuilta mietiskelin ja tänään sitten päätin senkin ottaa kokeiluun.


Samalla sitten ostin raakapatukan jota meillä ei töissä ollut, ihan vaan uteliaisuudesta kokeiluun. Kuvassa on nyt tyhjä kääre sillä söin patukan kotimatkalla.


Ja tästä se idea sitten lähtikin. Suuntasin kauppaan vielä bussista ja kävin ostamassa aineksia omatekoista patukkaa varten

Sokeriton raaka eväspatukka

70g kuivattua taatelia
0,5dl (15g) kookoshiutaleita
0,5dl (n.20g) pähkinärouhetta

Murenna taateli astiassa ja heitä muut ainekset päälle. Nypi käsin sekaisin kulhossa ja muodosta tiivis patukka kelmun sisällä. Pistä hetkeksi jääkaappiin jäähtymään ja leikkaa puoliksi.

Pähkinät ja kookoshiutaleet voi toki vaihtaa mieleisempiin jos ei nämä maistu. Jos käytät kokonaisia taateleita niin kannattaa niille näyttää hieman veistä tai blenderiä jotta sotkeutuu helpommin. Ostin itse kaupasta valmiin mötikän jossa oli melkoisen murenevassa muodossa taatelit, sai siis käsin murrettua hyvin.

torstai 3. lokakuuta 2013

Treenihehkutusta

Nyt on sellainen olo että voisi koko maailmalle julistaa miten koira on kehittynyt lyhyessä ajassa. Meinasin toko-treeneissä itsekin lentää persauksilleni kun mulla oli koira joka totteli. Kyllähän se välillä innostui muista ympärillä mutta palasi sitten aina vierelle kun hihna meni kireälle tai jos sanoi että "tänne!" Luoksetulot oli maailman parhaita, mikään ympärillä ei kiinnostanut kuin minä. Liikkeestä maahanmeno opeteltiin ns. uutena asiana. Sekin alkoi sujua kuin vettä vaan. Lisäksi kouluttaja sanoi että nyt täytyy alkaa haastaa koiraa enempi kun sujuu perusasiat hyvin, ettei turhaudu ja tylsisty. WAU! Olihan mulla joo lihapullia tasku täynnä ja motivoimassa lempparilelut, mutta silti!

Vähän toisenlaista hehkutusta sitten. Mulla on kokonainen viikonloppu vapaa. KAKSI peräkkäistä päivää. Ihan uskomattoman upeaa. Aion kyllä mennä metsään Ruusan kanssa tonkimaan, jos purkkeja löytyisi. Aion myös levätä, nukkua ja lukea tentteihin. Huomenna äiti vie myöhäiselle synttärilahjaostokselle. Saan valita laadukkaan urheilupaidan itelleni. Kahvitkin lupasi tarjota. Kyllä nyt elämä hymyilee!

En tainnutkaan mainita että ilmoittauduin astangajoogan peruskurssille hyvän ystäväni kanssa. Olen joskus lukioikäisenä käynyt puolisen vuoden ajan työväenopiston kurssilla mutta se sitten ajanpuutteen vuoksi jäi. Nyt kun kaipaan vähän liikkuvuutta, hyvää oloa, rentoutta ja voimaa, niin ajattelin ilmoittautua Prana Astangajoogashalan viikonloppukurssille. Kaiken tän syksyn kiireen jälkeen arvostaa entistä enemmän itseään ja omaa hyvinvointiaan.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Omaakin elämää

Ollut niin ruokapainotteista taas teksti niin täytyy vähän muutakin elämää sotkea sekaan. Mullahan loppui hommat vanhassa työpaikassa kuun vaihteeseen. Sitä juhlistin kutsumalla sunnuntaina hyviä ystäviä saunomaan ja viettämään iltaa mun luokse. Pääsin hieman elämään sosiaalista elämää työkuvioiden ulkopuolelle. Nautinkin hurjasti tästä pienestä arjesta irtautumisesta. Ihan leivoin pojille vähän syötävääkin. Kaurakeksejä maidotta ja gluteenitta (haha taas ruokajuttu!).

Ei ihan täydellisesti mennyt, vaan kun kuumana leikkasi ja pisti jäähtymään niin kasassa pysyi!
Otin viikonloppuna muutenkin irti arjesta. Ostin töistä parit herkkusuklaalevyt matkaan ja söin viikonlopun aikana. Ja naama kiittää.

Olin kerennyt korkkaamaan, mutta kuten huomaa oon taitellut kauniisti kasaan kuvan ottamisen ajaksi..

Mun ihan lempparisuklaita on nää pari, mutta G&B's Maya Gold (appelsiinia ja "mausteita") on myös ihan huippua. En löytänyt listasta maitoa sisältävää ainesosaa mutta levyssä lukee että saattaa sisältää maitoa. Olkoon ihan tarpeeksi mulle. Tämä ilmeisesti ihan vaan siitä syystä että valmistetaan samassa paikassa kuin heidän maitosukaansa (näin ainakin kuvittelisin).

Lopuksi vielä iki-ihanaa Rusmulaista! Tilasin Ruusalle Peten koiratarvikkeen mega-alesta sadetakin. Kyllä. Noutaja + sadetakki! Koin kuitenkin ihan tarpeelliseksi hankinnaksi (varsinkin tuolla hinnalla) kun tulee sateellakin metiköitä koluttua ja saattaa vierähtää märässä metikössä hetki jos toinenkin, esimerkiksi kätköjen perässä. Ei koiraparan tarvitse litimärkänä sitten kökkiä mukana ja vilustua. Lisäksi kun busseilla liikutaan, on todennäköisempää että sadekelillä päästään kyytiin kun koira ei ole kauttaaltaan märkä. Neiti vähän protestoi takkihankintaa lähinnä hyvin murhaavalla ilmeellä. Kun tajusi että hienoksi kehutaan antautui ja ulkona sitten mitään ongelmaa ei enää ollutkaan kun päästiin ihan oikeasti kokeilemaan hankintaa.



Lopuksi vielä kuva aamiaisen vartijasta. Ettei kukaan vaan koske mun aamupalaan!

"Mä tässä vaan katon ettei toi aamupala juokse karkuun"

Eväspatukan kehittely jatkukoon

Töissä on hurjan mukavaa saada pikkuideoita mitä voisi seuraavaksi kokeilla tehdä itse. Tänään tarjoiltiin asiakkaille maistiaisena eväspatukkaa jossa oli erilaisia siemeniä, marjoja, hedelmiä ja pähkinöitä. Tutkin hieman aineosaluetteloja ja löysin salaisuuden jolla ne pysyi kasassa. Näissä patukoissa kun ei juurikaan mitään ylimääräistä ollut vaan olivat juurikin sitä itseään mitä nimi sanoikin. Siitä se idea sitten lähtikin. Nämä patukat eivät uunia kaipaa vaan pysyvät kasassa siirappi-sokerimössön voimalla.

Eväspatukka

2dl jumbo kaurahiutaleita
1dl pähkinöitä palasina
2rkl kuorittuja hampunsiemeniä
2rkl tummasuklaapisaroita
30g agavesiirappia
30g täysruokosokeria
10g inkivääriä
ripaus kanelia

yksinkertaistettuna omaan makuun kullekin sopivana:

3dl erilaisia juttuja paloina mistä tykkäät (pähkinöitä, siemeniä, kuivattuja hedelmiä ja/tai marjoja, kaurahiutaleita, jne. Ei mitään jauhoista tai helposti murenevaa)
4rkl jotain hauskaa lisäksi (suklaata, keksinmuruja, siemeniä, tai vaikka jotain ylläolevista)
30g siirappia
30g sokeria
mausteita oman maun mukaan

Sotke siirapi ja sokeri pienessä kattilassa ja lämmitä sen verran, että sulaa tasaiseksi. Kaikki muut ainekset sekoitetaan pienessä kulhossa. Anna siirappimössön hieman jäähtyä ettei esim suklaapisarat samantien sula. Kaavi sitten kulhoon muiden sekaan ja sekoita haarukalla tasaisesti. Kumoa seos kelmuun ja painele pitkulaiseksi tiiviiksi patukaksi. Anna jähmettyä jääkaapissa n. vartti - puolisen tuntia (jos maltat). Leikkaa kahteen, kolmeen tai neljään palaan ja nauti.



Mulla nää kaurahiutaleet oli vähän siinä ja siinä oliko fiksu valinta. Ne kuitenkin on melko "jauhoista" tavaraa ja näyttikin alkuun siltä, ettei tästä taas mitään tuu. Pitkähkö pinna kelmun sisällä olevan massan painelun kanssa ja pieni kärsivällisyys jääkaappijäähdytyksessä kuitenkin toimi. Ihan hyvin pysyy kasassa. Mitään jumbokaurahiutaleita pienempää en kyllä suosittele, saattaa käydä kurjasti. Tätä reseptiä täytyy kyllä kokeilla vielä erilaisilla kokoonpanoilla. Seuraavana ajattelin jotain aprikoosi-kurpitsansiemen-pähkinä -patukoita. Kannattanee myös olla yksi hieman pehmeämpi ainesosa mukana, että tuon saa tiiviisti paineltua kasaan. Esimerkiksi juurikin ne hieman pehmeäksi jääneet kuivatut hedelmät tai kaurahiutaleet. Kertokaahan kokeilujanne jos testailette!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Uusia ruoka-aineksia kokeiluun

Olen nyt pikkuhiljaa tullut siihen tulokseen, että jätän sekä maidon että gluteenin pois ruokavaliosta. Jatkuvat iho-ongelmat, vatsavaivat, väsymys, jnejne pisti nyt päätöksen voimaan. Oikeastaan mulla on kokeilussa jo kuudes päivä ilman kumpaakin. Hieman pariin otteeseen huomaamatta kuitenkin "lipsahtanut". Työpaikan kahviautomaatin "creamer kasvisrasvasekoite" sisälsikin maitoa. Sen jälkeen otin tetran soijamaitoa mukaan, vaikka soijatuotteita pidänkin melko huonona vaihtoehtona.

Siivosin kuivaruokakaapin tuossa viikonlopulla. Yllättävän paljon siellä oli sellaisia aineksia joita ei edes muista ostaneensa. Suurin osa niistä yllättäen vieläpä päiväysvanhoja. Roskiinhan meni muutaman kilon edestä jauhoja, pastaa ja riisipurkkien jämiä. Tilaa tulikin hyvin ja täytin sitä sitten vähän muunlaisilla tuotteilla. 

Kokeiluun: täysruokosokeri (Sucanat), kuoritut hampunsiemenet, raakatahini sekä agavesiirappi
Vasen quinoa, keskellä quinoahiutaleet ja oikealla tumma riisijauho.

Osa näistä on jo "tuttuja", sillä käytinhän agavesiirappia sekä Sucanatia aiemmissa leivonnaisissani. Hampunsiemenistä olen kuullut vaikka mitä, joten pitihän niitäkin nyt kuorittuna sitten ostaa. Niistä voi mm. valmistaa maitoa (kuten mantelimaito, muttei tarvitse liottaa eikä siivilöidä), niitä voi pistää salaatteihin ja kaipa niitä leipomisessakin voi käyttää. Myös levitettä niistä saa aikaan. Tahini oli tällanen "hei vois kokeilla" vaikken edes tiennyt mihin sitä oikeastaan tunkisi! Lueskelin ja sitä voi käyttää ihan maapähkinävoin tapaan. Quinoa hiutaleina lähtee kokeiluun osaksi kaurapuuroa. Riisijauhoa ostin koska muistin että joku resepti jonka bongasin aiemmin sitä vaati, vaan enpä nyt muista mikä. Quinoa sitten taas menee ruokaan ja katsotaan keksisikö muutakin käyttöä.

Toistaiseksi ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia keksiä syömisiä. Tein jopa listan asioista mitä voi syödä aamupalaksi, välipalaksi ja mistä lämpöisen ruoan voi koostaa. Lista on muutaman minuutin kirjoittelun tulos joten melko  lyhyt loppuviimein, mutta on kuitenkin ns. pohja. Mulla kun syöminen on muutenkin yleensä sitä että en syö tarpeeksi ja sitten sorrun turhiin herkkuihin kun kroppa huutaa apua energiantarpeessaan.
Nyt mulla itseasiassa ei ole edes tehnyt mieli mitään herkutteluja kun on taas syönyt ravitsevasti ja monipuolisesti. Huomasin jopa että välipalasta voi valita kummastakin  kohdasta vaikka kaksi, varsinkin jos välipala ajaa lounaan virkaa kuten yleensä työpäivinä tekee.



Voi ehkä olla osittain korvienkin välissä tämä tuokavalion muutoksen vaikutus, mutta nyt jo olen huomannut etten tarvitse läheskään niin paljoa kahvia päivän aikana pysyäkseni hereillä. Toisin sanoen olen ehkä aavistuksen verran virkeämpi. Nyt ei myöskään tunnu siltä että tekisi mieli raapia iho pois kovin pahasti. Minkäänlaista ihottumaahan mulla siis ei ole ollut. Ihan vaan ihon kirvelyä ja kutinaa. Ilmeisesti myös jotain kuonaa puskee ulos kun naamaan noussut muutama paukama, mutta se nyt kuitenkin on normaali puhdistumisprosessi. Vatsa on voinut erinomaisen hyvin, ei minkäänlaisia ruoansulatusongelmia tai huonovointisuutta ole ollut. Skeptisesti ajateltuna tää voi olla myös vaan hyvä tuuri, mutta aika näyttää.

Lopuksi pientä luettavaa jos jotakuta kiinnostaa perusteltu teksti maidon haitoista ihmiselle. Mitään propagandaa en harrasta, mutta tahdon myös tällä perustella että miksi gluteenittoman ohella myös maidoton. Melko harva taitaa näinkin maitomyönteisessä maassa näitä tietää.

Lääkäri Olli Sovijärven kirjoitus aiheesta


perjantai 20. syyskuuta 2013

Pähkinä-inkivääri flapjack

Mikä ihmeen flapjack? En oikein löytänyt järkevää suomennosta tälle patukalle, mutta töissä se on suomennettu nimelle "kauraeväs". Oikeastaan idea näiden tekemiseen tuli sekä töistä että kiinnostuksesta mitä kaikennäköistä sitä voikaan tehdä erilaisista raaka-aineista suunnattuna tietynlaisiin ruokavalioihin. Valmistamani versio on vegaaninen, maidoton ja gluteeniton.

Pähkinä-inkivääri Flapjackit

100g kaurahiutaleita
40g pähkinöitä
10g inkivääriä
30g Agavesiirappia
50g täysruokosokeria
60g rasvaa (kookosöljyä, voita, tms)
mausteita oman maun mukaan, esim kanelia jne

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Kiehauta rasva, siirappi ja sokeri keskenään kattilassa ja anna hieman jäähtyä. Sekoita kaikki ainekset keskenään hyvin lusikalla. Taputtele pienehköön vuokaan tiiviisti. Anna kypsyä uunissa n. 15-25min että pinnan väri alkaa muuttua hieman kultaisemmaksi. Taputtele vielä uunistaoton jälkeen tarvittaessa kasaan ja leikkaa varovasti paloiksi. Anna jäähtyä täysin vuoassaan.

Laitoin liikaa rasvaa joten nää vähän "vuotaa", mutta korjasin ohjeeseen oikeamman määrän!


Itsehän töpöttelin nämä silikoniseen muffinsivuokaan, jossa on kuusi koloa. Ensimmäinen yritykseni (ihan eri raaka-aineksilla tosin) kun päätyi ikävään murenemiskatastrofiin. Nyt käytin itse seuraavanlaisia raaka-aineksia: Kaurahiutaleina Gluteenittomia Provenan jumbohiutaleita, rasvana auringonkukkaöljyä. Kuivattua inkivääriä ostin töistä ja kaksi palaa paloittelin pieniksi. Kannattaa pähkinät, tai mitä ikinä haluaakaan sekaan pistää, pilkkoa tarpeeksi pieniksi.

En käsitä miten tuo täysruokosokeri tuoksuukin niin järjettömän hyvältä leivonnaisessa. Ihan meinaa taju lähteä! Maistuukin tuo agavesiirappi ja sokeri sekoitettuna ihan taivaalliselta. Nyt ihmetyttää miksi kukaan ikinä haluaisi käyttää valkoista megaprosessoitua höttösokeria!



Kokeilussa mantelimaito

Nyt taisi jäädä perusmaito pois multa ainakin osittain pois käytöstä, meinaan onnistuin ensimmäistä kertaa tekemään mantelimaitoa. Lukaisin jo joskus puolisen vuotta sitten jostain blogista kuinka mantelimaitoa tehdään ja silloin kiinnostuin aiheesta. Asia kuitenkin jäi hautumaan ja unholaankin pääsi tässä välissä. Nyt sitten uuden työpaikan myötä asia nousi taas pinnalle. Lueskelin monesta blogista erilaisia ohjeita ja katsoin määriä. Itse tein tällaisella suhteella

Mantelimaito

1dl kuorittuja manteleita (n.65g)
4dl vettä
ripaus merisuolaa

Liota manteleita minimissään 8h (esim yön yli) reilussa vedessä. Liotuksen jälkeen huuhtele hyvin ja kaada blenderiin. Lisää myös vesi ja ripaus suolaa. Hurisuttele pari minuuttia maksimiteholla. Siivilöi tiheällä siivililällä maito astiaan, puristele siivilään jäävä sakka hyvin, ja keksi ylijäävälle mantelimuhjulle jotain hauskaa käyttöä. Jääkaapissa tiiviissä astiassa säilytettynä mantelimaito säilyy n. 5 vuorokautta. Ravista ennen käyttöä, sillä maito hieman erottuu.

Veden määrää voi säädellä sen mukaan miten paksua/löysää maitoa haluaa. Halutessaan maitoa voi maustaa myös esimerkiksi vaniljalla. Aamukahviin mantelimaito antaa pienen pähkinäisen maun.

Mulla menee ostoslistalle nyt lasipullot, jonne tuota maitoa saisi säilöttyä. Nyt kun on pelkässä lasisessa purkissa säilössä jääkaapissa. Hinnaksi tuolle n. 4dl määrälle tulee 1.63e, jos mantelien kilohinta on 25e/kg. Kannattaa kuitenkin koittaa bongailla mahdollisia tarjouksia. Kaupassa litran mantelimaitotölkki maksaa n. 3,2e. Säästöä sinänsä ei siis tule, mutta ainesosaluettelo lyhenee. Lisäksi tätä saa myös pienemmän määrän kerralla, kaupan maito kun ei sekään säily 5 päivää kauempaa.

torstai 12. syyskuuta 2013

Reenikauden avaus

Jesjes! Ensimmäinen tottelevaisuuskoulutuksen reenikerta on takana. On mukava huomata että koiralle on ihan oikeasti kasvanut korvat (tai sitten ne oli ne lihapullat mitkä sen piti lähes kunnollisena). Perusasento sujuu kuin itsestään kun lihapullien haju liehottelee Ruusan nenään. Kontaktikin on ihan toista luokkaa mitä silloin keväällä. Hihnassa riekkuminen jäi nyt ainakin tällä kertaa myös pois!

Tulipa myös todettua ettei tuollainen ohut tokohihna toimi meillä ainakaan nyt toistaiseksi. Häiriöreeninä kouluttaja potki tennispalloa kun koirat piti samalla saada pidettyä sivulla ja kontaktissa. Meillä tosin pallo on pyhä. Se on se ihan viimeisin megamotivaattori mitä Ruusa kunnioittaa vaikka taivas tippuisi ympäriltä niskaan. Ihminen joka pitelee palloa muuttuu maailmankaikkeuden ylimmäksi olennoksi. Tästäpä syystä nyt sitten sormessa on melkoinen vekki ja muutenkin käsi hihnan kohdalta palanut hieman araksi. No, oppia ikä kaikki. Ensi kerralla perus kaulapanta kaulaan ja jykevä solmutettu hihna sen kaveriksi.

Nyt kun huomaa että Ruusa on hieman aikuistunut, olisi mukava käydä jossakin mätsärissä taas katselemassa meininkiä. Kesältä jäi kokonaan käymättä. Tutkin olisiko missään lähiaikoina mutta eipä näkynyt ainakaan koirat.comin tapahtumakalenterissa. Ehkä niitä taas syksyn mittaan sinne alkaa ilmestyä. Tekisi myös mieli mennä ihan katsomaan joku oikeakin näyttely. En ole ikinä oikeassa koiranäyttelyssä käynytkään, ja olisikin hurjan mukava mennä sinne katsomaan miten se homma oikein toimii. Sitten kun moiseen tulee mentyä niin ei ihan kujalla olisi.

Katselin tässä Ruusan pentukansiota. Siellä oli kuvat isästä ja emästä ja huomasin kyllä yhtäläisyyksiä kumpaankin! Ulkomuoto on selvästi peritty emän puolelta, mutta väritys sitten muistutti tosi paljon isänsä väritystä. Olisi hauska kumpainenkin nähdä nyt kun neitipieni on kasvanut isoksi ja katsoa miten paljon samoja piirteitä mm. luonteesta löytyy.

Mutta loppuunpa vielä illan fiiliskuvat. Ruusa väsähti reeneistä ihan kunnolla näköjään. Koitti vähän luuta nakertaa muttei silmät edes pysyneet auki, joten kellahti jalkoihin vaan nukkumaan.



keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Namipussi treeneihin

Nyt innostuin ihan ompelukoneen ääreen istahtamaan pitkästä aikaa. Olisi siis pitänyt tehä harkkoja mutta mutta.. Sain tuossa etukäteissynttärilahjaksi tuollaisen juoksijan tarvikevyön, joka on hieman koiran omistajan näkövinkkelistä suunniteltu. Yksi tasku puhelimelle (nappikuulokkeet saa läpi), yksi tasku nameille ja yksi lopulle tavaralle. Lisäksi vielä roikkuu klipsu johon voi ripustaa mitä nyt ikinä tarvitseekin. Tuo namipussitaskukin on sellainen, että sen namipussin saa tarvittaessa irroitettua sieltä sisältä ja taskun saa muuhun käyttöön. Sitten kun pikkunameille on taas tarvetta niin sen voi tarrakiinnityksellä pistää takaisin sinne taskun sisälle. Kätevää.



Tämä namipussi on kuitenkin kovin pieni, joten sinne mitään kummosempaa kuin perus koulutusnamit ei mahdu. Ajattelinpa sitten ratkaista ongelman ihan omin kätösin, tekemällä isomman namipussin ripustettavaksi vyön klipsuun. Aikani tapeltua ompelukoneen kanssa sain pussukan valmiiksi. Kaapista löytyi kuin tätä varten tehtyä kangasta. Ensin pussi näytti tältä:


Mutta koska pussukka röpsötti liikaa auki näin, ompelin pikkasen pussin suuta pienemmäksi. Käsi siitä kuitenkin hyvin sujahtaa sisään vieläkin.


Näytinpä valmista tekelettä Ruusallekin ja sehän olisi jo ollut ihan lähdössä reenailemaan! Katsotan kuinka innostuu kun pussukka täyttyy lihapullan palasista huomenna.

"No, joko täytetään namipussukka ja mennään reenaamaan?!"

Ai höh, eikö vielä :(
Huomasinpa että tätä samaa kangasta olisi sadetakiksikin asti, vaan en taida uskalla lähteä täysin kokemattomana lähteä moista vielä tästä tusaamaan. Täytynee joku vanha lakana ensin uhrata koekappaleeksi ja kaavoiksi.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Mush kampanja

Nyt on aivan pakko mainostaa hieman, jos ette vielä ole huomanneet Mushin uutta kampanjaa. Mush on tehnyt uuden raakaruokasarjan helpottamaan barffaajien arkea. Ilmaisen aterian saa lunastaa itselleen osoitteesta:

http://www.mushbarf.com/fi/ilmainen-ateria

Vielä toisen aterian saa, kun bloggaa kyseisestä kampanjasta. Kupongin saa sähköpostiin ja ateriapakkauksen saa noutaa etukäteen valitsemastaan paikasta. Täällä Tampereellakin useampi näitä paikkoja on, itse valitsin Lemmikkipalvelu Koiranpäiviä lunastuspaikakseni, se kun melko lähellä Hervantaa on.

Meillähän tosiaan on harrastettu tällaista raakaruoan ja nappulan sekoitusta jo jonkun aikaa. Jotkut ateriat ovat raakaruokaa, jotkut pelkkää nappulaa. Ruusan turkki ainakin on todella hyvässä kunnossa pysynyt. Nyt kun näyttäisi taas pientä iho-oiretta olevan niin täytynee taas ottaa vähän pidempi raakaruokajakso, tuntuu että se pitää ihonkin kunnossa paremmin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Herkulliset banaanilättyset

Yritin kovasti selailla vanhoja blogiposteja näistä aivan ihanista banaaniletuista, mutten ainakaan huomannut että mitään olisin kirjoittanut. Korjatkaa jos olen puusilmäillyt. Maistoin vappupicnicillä ollessani ystäväni tekemiä banaanilättyjä jotka oli aivan ihania! Kysäisinpä sitten reseptiä, joka olikin ihan järkyttävän helppo.

1 banaani
2 kananmunaa
mausteita

Siinä! Helppoa kuin mikä. Vapun jälkeen näitä on tullut tehtyä useamminkin makeannälkään. Nyt jostain syystä resepti oli jäänyt "hautumaan" eikä ole tullut mieleenkään tehdä näitä. Tänään vaan sitten pohdin makeannäläntuskissani mitä ihmettä pientä kivaa keksisi harkkatehtävien ohella naposteltavaksi. Mitään suolaista kun ei tehnyt mieli. No sittenhän muistin että tällaisiakin voi tehdä. Nyt viimeiset käristyy pannulla, ja maustoin omani kanelilla sekä kaardemummalla. Sokeria en pistänyt tippaakaan. Tällä kertaa päälle aion pistää mansikkarahkaa. Yleensä näiden kanssa olen pakastemansikoita popsinut sulatettuna.

Kananmunan määrä on hieman "sinnepäin", ei siis ole niin tarkkaa jos noin paljoa kananmunia ei pistä. Luulin että mulla olisi jääkaapissa ollut 4 kananmunaa, vaan olikin kaksi. Tähän mennessä olin murskannut 3 banaania jo kippoon, joten mun sekoitussuhde oli 3 banaania, 2 munaa. Hyvin pysyi kasassa pikkulättypannulla paistaessa ainakin. Isompia jos tekisi niin voisi mennä plörinäksi. Ei nyt mikään kummoinen ruokakuva mutta alla nyt moinen joka tapauksessa.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Pipokriisiä, neulomuksia ja Ruusaa

Syksy tulee kovaa vauhtia ja viimetalvinen pipo on reikänen, kiitos rakkaan Ruususeni. Lankaa tuosta piposta piisaa kylläkin kun purkaa, mutta en enää samanlaista jaksaisi millään tehdä. Ootteko törmännyt johonkin hauskaan piponeulemalliin. Hakusessa olisi hieman löysä, erikoisempi kuvioneule ja sellainen joka sopii paksuhkolle langalle. Ravelryä en vielä ole tässä kerinnyt tutkimaan, mutta jos valikoima ei ole kasvanut viimetalvesta (varmasti kyllä on jossain määrin) niin en vielä ehkä jaksakaan tutkailla. Viimetalven piponihan oli tässä postauksessa. Piposta ei sitten loppuviimein kovin löysä tullutkaan, mutta todella mukava se ainakin oli.

Mä nyt päätin olla jopa ahkera ja kuvailla tuota huivia jota alotin joskus kauan sitten tekemään. Se tosiaan on pikkuhiljaa edistynyt aina töissä, pari kertaa myös sarjoja katsellessa. Oon tuota alkuperäistä mallia muokkaillut ja ajattelin tehdä huivista talvea varten hieman leveämmän hartiahuivin. Menisi hyvin esimerkiksi mustan pitkähihaisen trikoopaidan kanssa yksiin. nyt näyttää kutakuinkin tältä:


Pituutta toki on sitten taas enempi, en vaan jaksanut kokonaisuutta vielä kuvata. Olen miettinyt onko tää vähän liian "siisti" mun käyttöön mutta katsoo nyt mitä on valmiista mieltä. Seuraava projekti onkin jo suunnitteilla, jotta minkä jonosta ottaisi työn alle. Villasukkia olisi tarkoitus taas tekaista. Kovasti harmittaa kun Ruusa pääsi muokkailemaan mun Rick -sukkien tekelettä. Olisi niin mahtavat sukat tullut ja väri olisi ollut ihana. Mutta minkäs teet. Varmaan olisi vielä suht pelastettavissa, jos jaksaisi tuon lankasotkun selvittää. Yritin kiukuspäissäni katsoa silloin heti kun tuhot huomasin mutta päätyi koko mytty kirosanojen saattelemana laatikon pohjalle. Harmittaa kun lanka olisi pirun laadukas sukkalanka mutta en tiedä kestääkö mun hermo vielä hetkeen kaivaa tuota myttyä esiin. Täytynee tässä välissä purkaa hermoa johonkin toisenlaiseen sukkapariin.

Mulla pääsi nyt syysflunssa yllättämään. Eiköhän mulla oliskin ollut juuri viikonloppu töitä, vaan ei auta kun koittaa levätä. Tänään vein Ruusan koirapuistoon kun en sen kanssa pidemmälle jaksanut lähteä. Se lurjus on alkanut vaan syödä sitä maata siellä (maa koostuu hakkeesta ja erikokoisista kepeistä). Vaikka olisi kuinka jännää seuraa niin ei, keppi suuhun. Eikä tuo osaa muille koirillekaan sanoa pahasti jos esim uros hyppää selkään nylkytyspuuhiin. Ei se mitään, kunhan on keppi suussa niin ihan sama mitä tapahtuu!

Tulipa "opetettua" ehkä maailman turhin temppu Ruusalle. Tämä itseasiassa oli sellainen mitä ihan vahingossa tapahtui. Ruusalla oli joku aamuinen viilipurkki lattialla jonka jämät olin antanut nuolla. Sitten annoin päivemmällä välipalarahkan kipposen putsattavaksi. Molemmat siinä lattialla lojuivat ja Ruusalle jotain juttelin. Se innostui ja keräsi purkit nippuun ja toi mulle. Voi hyvänen aika. Sitten piti vielä jokusen kerran kokeilla tekisikö se uudestaan niin. No tekihän se! Oli sitten pakko tästä turhuudesta ihan videokin ottaa. Tosi kätevä taito jos vaikka unohdan tyhjiä purkkeja lattialle sikin sokin.. Voisi ehkä opettaa seuraavaksi jotain OIKEASTI hyödyllistä.

video

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Katse tulevaan



Tämä hirvittävä alkanut syyskuun kiire sai mulle jonkun moisen hullun draivin päälle. Eipä tässä kyllä varmaan muutakaan vaihtoehtoa ole, kuin pistää vaan tohina päälle. Työt ei lopu tekemällä, eikä kouluhommat. Ruusankin kanssa pitää ehtiä harrastaa. Kanit hoitaa ja kämppä koittaa pitää kuosissa. Liikkua pitää että jaksaa.

Liikkumisesta päästäänkin hyvin seuraavaan aiheeseen. Hurahdin aiemmin kesällä juoksemiseen, mutta sitten se vaan jäi jostain syystä. Nyt into taas palasi. Eilen pingoin pitkin Suolijärven metiköitä juuri ennen hämärän tuloa. Ihan mahtavaa juosta metsäpoluilla kun joutuu keskittymään siihen ettei lennä nenälleen juurakoiden ja kivien sekaan. Maakin on pehmeää ja juokseminen tuntuu tosi kevyeltä. Eilen juoksuosuuden pituudeksi tuli n. 3.2km ja aikaa meni about 21 minuuttia. Ihan kiitettävä keskivauhti kun paljoa ei ole juossut. Olokin oli melkein koko reissun suht kevyt. Tosin kun siirtyi hiekkatielle ja asfaltille niin homma muuttui melkoisen tylsäksi ja teki mieli lopettaa samointein. Nyt kun juosksemisen mainitsin niin johan tekisi mieli pinkasta ovesta ulos, vaan parempi pitää taukopäivä kun univelkaakin on kertynyt.

Käytiin Ruusan kanssa viikolla eräs aamupäivä lenkillä kätköilemässä. Ruusan päästin metsän alkaessa vapaaksi juoksemaan ja sehän otti kaiken ilon irti. Paluumatka sitten olikin vähän hiljaisempi kun neiti juoksi metsässä niin kovaa että kuumuus, jano sekä väsymys iski. Ruusasta saikin melkoisia naurukuvia metsässä.



Lopuksi vielä vähän random kuvasatoa, enimmäkseen kätköilyä tai siihen liittyvää:

Eräs päivä lähdettiin kaatosateella metsään..

Ruusa Virroilla olleen Kätköilijämiitin jälkeen rättiväsy ja nukkui melkein koko automatkan takaisin.


Kukkuu! Löyty!
Koko kivi tässä, täältä sit oli jännä tulla alas.
Tällainen pieni kiviröykkiö. Toinen puoli täynnä luolastoja. Upea paikka!

torstai 29. elokuuta 2013

Hupsista heijaa kun taas aika on mennyt

Niinpäniin! Mihin ihmeeseen se kesä meni taas? Tässä on mennyt niin nopeesti aika etten edes tiedä mistä alottaa. Kesä nyt meni aikalailla omalla painollaan. Töitä oli yllättävän vähän mutta kouluhommia senkin edestä. Vähän jopa muutakin elämää ollut, mikä on ihan positiivista. Lautapelejä olen ehtinyt jonkun verta pelailemaan ystävien kanssa, kätköilemään olen ehtinyt ihan kunnolla ja Ruusa on saanut paljon olla mukana kaikkialla. Vapaa-aikaa siis teoriassa on ollut paljon myös, mutta siitä ei oikein ole erinäisistä syistä pystynyt nauttimaan.

Ruusalla alkoi ensimmäiset juoksut viikko synttäreidensä jälkeen. Neiti siis aikuistui synttärien jälkeen ihan kunnolla. Juoksujen jälkeen myös rauhoittui kovasti. Kotona ei ole enää ollut ikäviä yllätyksiä, eli ei ole hajottanut enää paikkoja ja tavaroita. Keittiön pöydältä tosin vielä varastelee jos unohtaa jotain tavaraa sille. Ilmoittauduin syksylle kymmenen kerran perustokokurssille ja innoissani odottelen sen alkua. Nyt kun tuntuu että korviakin on jopa ja niitä osataan paljon paremmin jo käytellä!

 Mulla opiskelut jatkuu ja tuntuukin että on motivaatiota pitkästä aikaa. Motivaatiota myös pönkittää varmasti se, että tiedossa on kohtuullinen työtuntimäärä. Työpaikka mulla vaihtuu tässä syyskuun aikana. Itseasiassa syyskuun teen kaikkia kolmea työtä samaan aikaan opiskelun lisäksi. Lokakuussa sitten helpottaa kun yksi töistä jää pois. Tämä syyskuun alussa alkava uusi työ on täällä Hervannassa joten työmatkoissa jo pelkästään säästää hurjasti aikaa. Vaikka syyskuu tuleekin olemaan kaoottinen niin pitkästä aikaa kuitenkin on toiveikas olo siitä, että opinnot lähtee etenemään eikä jaksaminen ole jossain nollan tienoilla koko lukuvuotta.

Lienee sanomattakin selvää että neulomukset ovat jääneet vähän unholaan. Yhtä huivia olen neulonut hiljaisina hetkinä töissä, joten se nyt edistyy jossain määrin aina pikkuhiljaa.

Tässä tällainen pikakertaus mitä kesällä on noin suurinpiirtein tapahtunut ja toteamus että hengissä ollaan!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ruusa 1v

 Niin se aika vaan menee. Vastahan mulle kotiin saapui tuo pienen pieni koiranpentu, joka oli aivan mahdoton. Aina ei ole ollut arki ruusuilla tanssimista, mutta elämä on totaalisesti muuttunut. Hermoja on syöty, mutta on niitä myös kasvatettu. Kämppääkin on syöty mutta olkoon se sen ajan murhe kun täältä joskus pois muuttaa.













Synttäripäivänä on hyvä hymyillä

Siinä melkoinen kuvapläjäys menneeltä vuodelta, melkein nousi tippa linssiin kun näitä selaili. Oma pieni rakas piristää mun jokikistä päivää ja saa mut päivittäin hymyilemään, vaikka muutoin ei hymyilyttäisikään. Kiitos kasvattajalle ja muille asianosaisille tästä mahtavasta pennunretaleesta!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Laipanmaan geovaellus

Osallistuin ensimmäistä kertaa geokätköilyurani aikana miittiin. Tämä tuli tavallaan melko puskista koko homma, päätettiin parisen päivää sitten ystävän kanssa (johon muuten ilman kätköilyä en olisi tutustunut) että suunnataan yhteistuumin lauantaiaamuna Laipanmaalle kiertämään tuo pisin tarjolla ollut reitti. Yhteinen lähtö tälle reitille oli Rajamäen pirtiltä kello 10. Herätys siis lauantaille oli melkoisen aikainen mutta kyllä kannatti.

Maasto oli melkoisen raskas alkumatkasta. Paljon oli rankkoja ylämäkiä ja jyrkkiä alamäkiä pienillä metsäpoluilla. Kokoajan sai katsoa mihin astuu ja keskittyminen menikin aika pitkälle siihen. Ensimmäinen puolisko meni tällaista maastoa, kätköjä sai hyvin logattua. Kaikkiaan meitä oli reilu kaksikymmentä kiertämässä samaan aikaan. Reilun parin tunnin tarpomisen jälkeen päästiin välipisteelle Pihtilammen laavulle. Laavulla sitten evästeltiin nuotion ääressä ja tavattiin lisää ihmisiä. Laavulla oli myös paljon sellaisia jotka eivät olleet kiertämään lähteneet, vaan tulivat vain tapaamaan ihmisiä ja loggaamaan mahdollisesti lähimmät purkit. Myöhemmin paikalle tuli myös lyhyemmälle reitille lähteneitä.

Kätköilijöitä mennä viipottaa


Nyt, jos et tahdo spoilaantua eräästä Laipanmaan mystistä, suosittelen hyppäämään tämän kappaleen ohi! Ystävä jonka kanssa lähdin tänne geovaellukselle oli saanut naatit kasaan erääseen mysteeriin. Selvisikin että kätkö on laavun vieressä olevassa järvessä saarella, jonne kesällä ei pääse kuin uiden. Kenelläkään ei venettä sattunut kuitenkaan mukaan. Pitkään mietittiin haetaanko, ja jos haetaan niin kuka siellä käy loggaamassa. Lopulta (hieman ehkä yllytyshulluna) päätin lähteä itse uimaan saarelle. Matkaa kun ei ollut kuin n. 50 metriä. Tulipahan samalla talviturkkikin kastettua pois näinkin hauskalla tavalla! Sain uimapuvun ja pyyhkeen lainaksi. Enkä todellakaan ollut ainoa saarelle uiskentelija. Minua ennen veteen taisi pulahtaa viitisen tyyppiä. Sen jälkeen kun itse olin lähdössä takaisin uimaan saarelta, tuli sinne vielä toiset viisi. Ja vielä senkin jälkeen siellä uiskentelijoita näkyi ja kuultiin että siellä olivat käyneet. Mitäpä loggauksen eteen ei tekisi.. Oli myös kovin virkistävä kokemus käydä huuhtasemassa hiet pois pinnasta ennen kuin jatkoi matkaa.

Näkymä laavun nuotiopaikalta

Järjestäjänähän oli Pirkanmaa United GC

Toinen puolisko menikin sitten hieman väsyneemmissä merkeissä. Tässä vaiheessa porukka oli jo hajonnut aika pitkälti sillä kukin lähti laavulta omien aikataulujensa mukaan. Mentiin osa matkasta kahdestaan, mutta saatiin jonkin ajan päästä hieman edellä kulkeneet irkistä tutut kätköilijät kiinni ja kuljettiin heidän kanssaan sitten loppumatka.

Kaiken kaikkiaan olikin aivan mahtava reissu. Keli oli sopiva, ei liian kuuma eikä liian kylmä. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vanhoihinkin tuttavuuksiin törmäsi. Moni kätköilykanavalla irkkaajakin sai kasvot. Luonnossa liikkuminen on aina mukavaa, vaikka kuinka hyttyset ja paarmat pörräisivät ympärillä. Hervannan metiköt on aika pitkälti jo koluttu joten vaihtelukin oli varsin mukavaa. Ja mikä parasta, sai logsittua melkoisen monta purnukkaa erilaisista paikoista! Varsustuksena mulla oli lökäpökäcaprit, tekninen t-paita sekä paljasjalkajuoksutossut. Alkumatkasta päällä oli myös urheilutakki ettei vilu päässyt yllättämään. Melko onnistunut valinta näin muutoin, mutta nilkat on totaalisen syöty. Täytyykin alkaa miettiä paljasjalkavaelluskenkiä ihan vakavasti. Vivo Barefootilla näyttäisi ainakin olevan. Metsässä kävelemisestä vaan saa enempi irti kun tuntee jalkojensa alla mihin astuu.



Loppumatkasta oli melko tasaista menoa.