lauantai 11. elokuuta 2012

Koiranpennun temmellystä

Näinhän siinä sitten kävi. Perheenlisäystä tuli eilen, eikä kyseessä ole ihmislapsi. Lauma kasvoi siis yhdellä. Kotiin tuli eilen Koiramäen Ruusunen, kutsumanimeltään Ruusa. Neiti on seitsemänviikkoinen kultaisennoutajan pentu.





Ruusa on rohkea ja huomasin eilen ulkoillessa että kovin rakasti ohikulkevia ihmisiäkin. Harvassa myös oli ne ihmiset jotka eivät pysähtyneet Ruusaa tervehtimään.

Ensimmäinen yö meni yllättävänkin hyvin. Pari kertaa tuli neiti herättämään leikkitoveria vailla, mutta ikävästä johtuvaa itkua ei tainnut juurikaan olla. Kotona seuraa hereilläollessa kuin hai laivaa, istuu ihmettelemään ja tuijottelemaan kun juttelen. Joskus unesta havahtuessaankin tulee jalkoihin nukkumaan. Eilen kovin nauratti kun tuli ensin tietoknetuolin alle jalkoihin, sitten menin eteiseen lukemaan ruokasäkin kylkeä ja Ruusa havahtui unesta. Tuli sitten eteiseen viereen nukkumaan. Kun läksin eteisestä pois oli taju jo niin poissa että jäi kengän päälle nukkumaan tyytyväisenä






Kanit ja Ruusa ovat nähneet toisensa. Ruusa tahtoisi kovasti leikkikaveria niistä mutta joutunut toistaiseksi vain tyytyä katselemaan. Kanit sen sijaan eivät arvosta. Pikkuhiljaa totuttamalla kuitenkin hyvä tulee. Ensimmäisenä hankintalistalla on turvaportti, toisena kompostikehikkoa. Turvaportin läpi koira ja kanit voivat rauhassa tutustua toisiinsa ja yöksi pystyy rajata kompostikehikosta kaneille koiravapaan alueen, jotta pääsen takaisin makuuhuoneeseen nukkumaan. Tämä yö meni sohvalla, Ruusan peti suoraan sohvan vieressä.

Tämä oli nyt tällainen koirapostaus, ehkä maltan taas pian alkaa neuloa keskeneräisyyksiä!